Hyvinvointipalapeli

Olen saanut nyt reilut kaksi vuotta hoitoa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Jollekin maailmankaikkeuden taholle siitä kiitos. Lääkehoidolla on ollut suuri merkitys paranemiselleni, mutta monet muutkin asiat ovat minua hoitaneet, lääkkeettömästi, kiertotietä.

Ensinnäkin se, että en ole enää luokitellut itseäni masennuspotilaaksi. Masennuspotilaallahan on joko päässä vikaa tai sitten hän on vain laiska ihminen, joka ei ots itseään niskasta kiinni ja parane kävelylenkkeillen.  Tällaiset olettamukset vuodesta toiseen kuultuina vain masentavat. Onneksi sain laittaa kyseisen identiteetin romukoppaan. Oli iso asia sairastaakin kilpirauhasen vajaatoimintaa, johon kukaan ei hoe minun olevan itse syypää.

Elämä ei toki kertaheitolla muuttunut, vaan olen välillä saamaton entiseen malliin (mihinkäs koira karvoistaan pääsisi…)  mutta olen kuitenkin aiempaa useammin pirteä ja joskus jopa jotain aikaankin saava. Kun pystyn johonkin, olkoon se vaikka vain pieni pala perheeni arjesta, jota en olisi aiemmin jaksanut, saan lisää luottamusta, että olen tervehtymässä, enkä enää palaa entiseen, tai edes jää tähän. Ja kun ajattelen entistä useammin näin, niin syntyy toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Toivon antaminen on ollut ehkä paras asia hoidossani itse paranemisen jälkeen. Se on kuin kolmas lääkkeeni, jolla ei ole haittavaikutuksia ja joka ei maksa yhteiskunnalle mitään. Sellaista lääkettä kannattaisi käyttää enemmänkin, eikö? Tarkoitan tällä sitä, että luulisi lääkäreiden innolla tarttuvan mahdollisuuteen antaa toivoa, mutta edistyykö epätyypillisesti oireilevien kilpirauhaspotilaiden hoidonsaanti mihinkään? Ei tunnu edistyvän.

Lisäksi on vielä yksi asia, jonka “löysin” aivan hiljattain ja joka on ollut tärkeä pala hyvinvoinnissani, nimittän kortisoli.

Olin epäillyt jo pitemmän aikaa, että kaikki ei ehkä ole kunnossa sillä saralla. Olin kuunnellut kokemuksia lisämunuaisten uupumuksen hoitotavoista ja oireista ja kuulostellut omiani. Luin Luontaisnetin sivuilta lisämunuaisten uupumuksesta ja Terveyskirjastosta niin kortisolin liikatuotannosta kuin vajaatuotannosta ja niihin liittyvistä oireista. En tuntenut täysin sopivani mihinkään kuvaukseen, vaan minulla oli oireita sekä lisämunuaisten uupumuksen että kortisolin liikatuotannon puolelta. Häiritseviä oireitani olivat ajoittainen pääsumu, hatara keskittymiskyky ja aikaansaamattomuus. Aikaa tuli vietettyä liikaa vain oleillen, vaikka olisin halunnut saada asioita tehtyä. Keväällä sain tietää joidenkin käyttäneen ruusujuurta lisämunuaisten uupumusta tukevana rohdoksena. Päätin kokeilla sitä.

Ruusujuuri on viileillä alueilla kasvava, maksaruohokasveihin kuuluva ns. adaptogeeni, (ns. “pohjolan gingseng”) joka auttaa kestämään paremmin stressiä. Sen vaikutusmekanismia ei täysin tunneta, mutta mutuillen mietin, että kenties se toimii kortisolitasoja tasoittavasti?

Ja se auttoi. Aloin olla virkeämpi, saada iltaisin unenpäästä kiinni ja kaipaamaani “ryhtymistä” rupesi tapahtumaan. Vaikutus tuntui myös pysyvän. Siinäkö se oli, puuttuva palanen hyvinvoinnistani?

Aloitin ruusujuuriuutteen käytön kesäkuun 2013 alussa. Valmiste, jota käytän on tablettimuotoinen Dynaforce Extra Strong. Käytin sitä koko kesän, eli 2,5 kuukautta yhtä soittoa ja kuten sanottu, vihdoinkin voin energisesti ja hyvin. Sitten aloitin parin viikon tauon, koska  yleisohje rohdosvalmisteille on, että niitä ei yleensä pitäisi käyttää ympärivuotisesti, vaan pitää välillä taukoja. Koska en tiedä, onko ruusujuuren jatkuvasta syömisestä jotain haittaa, ajattelin varmuuden vuoksi tauottaa.

Kahden viikon tauon aikana vaikutus pysyi ehkä noin viikon, sitten se alkoi pikkuhiljaa hiipua. Uuden aloituksen jälkeen kesti noin pari viikkoa, että vaikutus palautui ennalleen, eli yhteensä ehdin olla noin kolme viikkoa ilman täyttä vaikutusta. Tauon jälkeen vaikutusta odottaessani sain flunssan, joka minulla on vieläkin, joten olo on ollut vetämätön. Siksi en osaa arvioida, palautuiko vaikutus täysimääräisenä, vaan sen näkee flunssan mentyä.  Olen kuitenkin toiveikas, että saan nauttia hyvästä olosta uudelleen, enkä murehdi sitä, miten tulevaisuudessa käy.

Summa summarum: Niin tärkeä kuin kilpirauhaslääkitys Thyroxin & Lio onkin, se ei yksinään ollut minulle riittävä. Kerroin lääkärilleni, että tällaista olen ruvennut käyttämään ja syynkin siihen, eli epäilen jonkinlaista lisämunuaisten uupumusta tai muuta tilaa, missä kortisolitasot heittelehtivät. Hän sanoi, että ei lisämunuaisten uupumusjuttuihin usko (minkä tiesinkin, perustelut kiinnostaisivat), mutta ettei hänellä ole tarvetta kokemustani kiistää. Hän sanoi myös, että on hyvä asia, että olen voinut hyvin ja senkin, että voi laittaa asian korvan taakse, jos joku muu valittaa samaa. Arvostan lääkäriäni, jonka kanssa voi  keskustella asiallisesti ja joka kuuntelee.

Aiheena kortisoli on hyvin mielenkiintoinen: onko mahdollista, että ihmisten epämääräiset oireet (mm. pitkittynyt unettomuus ja ahdistus) johtuisivat ongelmista kortisolin kanssa?  Voitaisiinko näitä hoitaa adaptogeeneilla tai joillain muilla lisäravinteilla? Miksi kortisoliongelmista tunnustetaan vain ääripään ilmiöt, eli Cushingin oireyhtymä (kortisolin liikaeritys) ja Addisonin tauti (lisämunuaisten vajaatoiminta josta seuraa kortisolin vajaus), mutta ei ilmiötä, jossa kortisoli olisi vain vähän pielessä? Johtuuko se siitä, ettei aihetta ole tutkittu? Miksi tuhlataan valtavat määrät valtion rahaa kortisoliongelmien lieveilmiöiden kuten unettomuuden, alisuoriutumisen ja henkisen pahoinvoinnin sammuttamiseen lääkekorvausten ja sairaspäivärahojen muodossa, mutta ei tutkita itse asiaa? Lääkärit hoi!

 

Posted in Uncategorized | 1 Comment

Valvira tutkii kantelua kilpirauhashoidoista

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut, eniten ehkä siksi, ettei voinnissani ole ollut ihmeempää raportoitavaa. Mutta nyt on esille noussut aihe, jota tekee mieli käsitellä, nimittäin keväällä alkanut kohu Valviraan tehdyistä kanteluista koskien tavallisuudesta poikkeavia kilpirauhashoitoja.

En ole päässyt tutustumaan vielä tapauksen asiakirjoihin (tilasin ne tänään Valviralta.) Jonkinlaisen mielipiteen olen julkisuuteen tähän saakka tulleista tiedoista kuitenkin koittanut muodostaa. Valviraan on tehty tutkintapyyntö kolmesta T3-hoitoa antavasta lääkäristä. Tutkintapyynnöt olivat syntyneet siltä pohjalta, että tällaisen lääkärin potilas oli mennyt sellaisen lääkärin luo, joka ei tunne T3-lääkettä tai sillä annettavia hoitoja ja lääkäri oli huolestunut mm. potilaan oudoista kilpirauhasarvoista. T3-lääkityksellä kun TSH pääsääntöisesti laskee lähelle nollaa ja myöskin T4V voi olla alle viiterajojen. Hoidossa seurataankin näiden sijasta T3V-arvoa, sekä potilaan vointia, joilla tarkistetaan, ettei potilas mene liikatoiminnalle. Potilas (potilaat?) oli kantelun mukaan myös oireillut sydämen tykytyksellä ja käsien vapinalla. Tämähän on ihan mahdollinen haittavaikutus myös tyroksiinin kanssa.

Sitä en vielä tiedä, oliko kantelun tehnyt joku potilas, vaiko vain lääkärit. (Asiasta on esiintynyt ristiriitaista tietoa.) Kantelun käsittelyssä keskityttiin sen tarkistamiseen, oliko hoitava lääkäri hoitanut potilaita asianmukaisesti, joka tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, oliko tarvittavat tutkimukset muiden sairauksien poissulkemiseksi tehty sekä oliko potilaiden seuranta ollut riittävää. Tarkoitus ei ollut asian pääkäsittelijän mukaan ottaa kantaa T3-hoitoihin sinänsä. Vaikka kyseessä ei suoraan ole poikkeavien kilpirauhassairauksien hoidon tieteellinen arviointi, niin väkisinhän se tapauksiin liittyy. Jos hoito olisi vakiintunutta, niin vähäiset haittatapahtumat kuin käsien vapina ja sydämen tykytys eivät olisi kriteereitä tutkimiselle.

Soitin tänään Valviraan ja puhuin pääkäsittelijän kanssa. Sen jo tiesinkin, että Valvira rajoitti lääkärin oikeuksia hoitaa potilaidensa kilpirauhassairauksia toistaiseksi, kunnes asiaan saadaan lopullinen ratkaisu joskus vuoden 2014(!) aikana. Tämä ei siis ole lopullinen päätös, vaan turvaamistoimi, kunnes asiaa on vielä perusteellisemmin tutkittu. Niin mutta kun voi voi, mitenköhän sitä sitten oikein vielä tutkitaan? Kun kysymyksessä on kiistanalainen asia. Yksi sanoo ei ja toinen sanoo juu. Kuinka asiaa ylipäätään voidaan Valvirassa tutkia perusteellisesti, kun sellainen tutkimus puuttuu, joka jotenkin “naulaisi” asian?

Kantelun potilaista kaksi oli ollut lapsia. Heidän hoitonsa kanssa pitäisi olla vielä entistä varovaisempi. Mutta tässä tapauksessa ihmetyttää ja jopa hirvittää se, jos ilman kunnollista tietoa päätetään varmuuden vuoksi varoa ja rajoittaa kyseistä hoitoa. Ei rajoittamiseen voi riittää, että TSH on nollassa, niinhän se pidetään kilpirauhassyöpien uusiutumisen ehkäisemiseksikin. (TSH voi toimia kasvutekijänä syöpäsoluille). Sekään ei riitä, ettei ole tehty kaiken kattavaa tutkimusta muiden sairauksien poissulkemiseksi, tai sitten pitäisi rajoittaa aika monien lääkäreiden oikeuksia. Tosin tässä kohtaa tekee mieli alkaa väittää vastaan itselleen: Tässä ollaan nyt tekemisissä hoidon ja sairauden kanssa, jota ei ole virallisesti tunnustettu. Pitäisikö silloin potilaskin tutkia tavanomaista tarkemmin? Mielestäni pitäisi. Pitäisikö hoidon aloittaminen harkita tavallista tiukemman seulan lävitse? Kyllä, jos sillä estettäisiin hoidon katoaminen kokonaan koska ei olla menty lain ja asetusten vaatiman (sinänsä aikaa ja resursseja haaskaavan, mutta minkäs teet) marssijärjestyksen mukaan. (Se auttaisi paljon, jos Liolla olisi myyntilupa). Erityislupavalmisteiden määräämisessäkin kun pätee seuraava kohta:

 

Lääkelain mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) voi erityisistä sairaanhoidollisista syistä myöntää yksittäistapauksissa luvan luovuttaa kulutukseen sellaisen lääkevalmisteen, jolla ei ole Suomessa myyntilupaa.

Lääkeasetuksessa (693/1987, 1184/2002 ja 868/2005) (www.finlex.fi) erityislupakäytäntö on rajattu sellaisiin poikkeustapauksiin, joissa mikään muu hoito ei tule kysymykseen tai ei anna toivottua tulosta.

Erityislupavalmisteita määräävän lääkärin/hammaslääkärin tulee hakemuksessa antaa selvitys niistä erityisistä sairaanhoidollisista syistä, joiden perusteella hän on hoitoratkaisuun päätynyt. Selvityksestä tulee käydä ilmi, että kyse on poikkeustapauksesta, jossa mikään muu hoito ei tule kysymykseen tai ei anna toivottua tulosta.  

Lähde: Fimea

Jos aloitetaankin suoraan Liothyroninilla, tehdään “virhe”. Jos taas aloitetaan Thyroxinilla, potilaan vointi huononee.  Miten todistaa T3-only -hoidon tarve ihmisille, joille rT3-dominannssi on ilmaa? Näillä ihmisillä on kuitenkin valta päättää, millaisia hoitoja Suomessa annetaan ja kuka antaa.

Vaikka hoito on “”lainsuojatonta”, ja vaatii varmasti tarkkaa harkintaa ja hyvää potilaan seuraamista, niin yksi asia kummastuttaa. Koska lääkärin oikeuksien rajoittaminen on keinona äärimmäinen, niin eikö siihen tarvita vähän vakavampia hoitovirheitä, kuin sydämentykytys ja käsien tärinä ja alhainen TSH? Eikö neuvonta riittäisi? Valviran lakimies sanoi asian ensin olleenkin etenemässä huomautuksen suuntaan, mutta kun ilmoituksia oli alkanut tulla useita, niin heistä asia oli tutkittava tarkemmin. (Ensimmäinen ilmoitus oli tullut kuulemma 2011.)

Valvirassa käytetään asioiden ratkaisijoina heidän omia asiantuntijalääkäreitään. Apua! Heillähän on kilpirauhasen hoidosta uskoakseni vain perustiedot, ne, joista endokrinologian oppikirjakin puhuu. Eihän virallisissa ohjeissa tunnisteta edes subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa silloin jos TSH on niinkin hyvä kuin 2,4! Ohjeet muuttuvat hitaammin kuin tutkimus. Lisäksi tässä asiassa tarvittaisiin minun mielestäni lääkäreiltä irrottautumista siitä, mitä kilpirauhasen vajaatoiminnan on heille opetettu olevan, eli avoimuutta uudelle tiedolle. Jos seurataan orjallisesti kirjaviisautta, niin tehdään ratkaisuja, jotka eivät edistä terveyttä niiden kohdalla, joilla on epätyypillinen kilpirauhassairaus! Ja väännän rautalangasta sinulle skeptinen lukija, joka luet tätä: sellaisia ihan oikeasti on. Siis tapauksia, joissa henkilö on parantunut kilpirauhaslääkityksellä, joko vain T4:ää, T3:a tai niitä molempia sisältävillä, elämää vakavasti haittaavista vajaatoiminnan oireistaan, VAIKKA ARVOISSA EI OLLUT MITÄÄN VIKAA.

Tilasin Valviralta asiaan liittyvät asiakirjat ja koitan jaksaa kahlata niitä läpi. Jos niissä tulee vastaan jotain mielenkiintoista, jatkan aiheesta tänne jaksamiseni mukaan. Kiitos kaikille, jotka ovat kirjoittaneet ja kysyneet neuvoa kysy! -osiossa, pahoittelen, etten ole jaksanut vähään aikaan kuin lukea kysymyksenne, mutta en vastata. Koitan aktivoitua vielä siihenkin. Joka tapauksessa oikein hyvää kesää kaikille lukijoille!

Kun kysymyksessä on uusi, lääketieteen valtavirralle tuntematon hoito, niin oikeastaan kaikkien osapuolten pitäisi olla sen suhteen tavanomaista varovaisempia. Niin hoitoa rajoittamista haluavien kuin sitä antavien.

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Liothyroninia määräaikaisella erityisluvalla!

Iloisia uutisia Liothyroninin eli Lion käyttäjille! Fimea eli lääkealaa valvova virasto on päättänyt myöntää Liothyronin-lääkkeelle määräaikaisen erityisluvan 31.8.2013 asti. Kun lääkkeellä on määräaikainen erityislupa, sen hakeminen apteekista on piirun verran helpompaa ja myös halvempaa kuin tavallisen erityisluvallisen lääkkeen (jollainen Lio aiemmin oli). Pähkinänkuoressa tämä tarkoittaa sitä, että lääkäri ei enää kirjoita erityislupahakemusta eikä luvan käsittelyä Fimeassa tarvitse odottaa. Fimea ottaa erityisluvan käsittelystä maksun, jonka apteekki perii potilaalta. Nyt säästyy siis sekä aikaa että rahaa.

Jos sinulla on jo olemassa oleva Lio-resepti ja lupa haettuna muutos ei vaikuta mihinkään, mutta se auttaa uusia Lio-reseptejä hakevia. Tämä kevyempi käytäntö ei tullut Liolle kauhean pitkäksi ajaksi, mutta on hyvä suuntaus kuitenkin! Onhan mahdollista, että määräaikainen erityislupa “alkutunnustelun” jälkeen jatkuu.

Koska erityisluvan käsite noin yleisemminkään ei varmaan ole kaikille ihan tuttu, voisin lyhyesti kertoa siitä. (Huom. vasta alempana asiaa määräaikaisesta erityisluvasta, ensin tavallisesta erityisluvasta.)

Erityisluvallinen lääke on lääke, jolla ei ole myyntilupaa Suomessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sellaista lääkettä voisi ja saisi tietyin edellytyksin Suomessakin käyttää. Lääkettä määräävän lääkärin tulee olla perillä lääkkeestä ja sen käytöstä. Käyttöön tarvitaan Fimeasta haettava erityislupa. Lääkäri kirjoittaa erityislupahakemuksen ja tietysti lääkereseptin, joiden kanssa potilas menee apteekkiin ja apteekki lähettää erityislupahakemuksen Fimeaan. Lääke voidaan toimittaa apteekista ulos vasta, kun lupa on saatu Fimeasta. Erityisluvallisia kilpirauhaslääkkeitä ovat mm. Liothyronin, Armour Thyroid, (Erfa)Thyroid ja Thyroxinin laktoosittomat vastineet, kuten Eferox. Näitä voi määrätä olematta alan erikoislääkäri, mutta lääkkeen tunteminen on usein kynnyskysymys.

Mitä tämä maksaa ja kauanko kestää?

Luvan voi hakea postilupana, jolloin käsittelyaika on enimmillään kaksi viikkoa. Tällaisesta luvasta Fimea velottaa 12 euroa. Tai sitten luvan voi hakea nopeampana faksilupana, jolloin se faksataan Fimeaan ja vastaus tulee 2 vuorokauden sisällä. Tässäkin tapauksessa aika on rahaa, koska faksilupa maksaa 18 euroa. Erityislupa on voimassa enintään yhden vuoden, eli yhtä kauan kuin reseptikin ja se on reseptikohtainen. Jos siis reseptin lääkemäärä loppuu kesken vuotta, tulee hakea ja maksaa uudesta erityisluvasta uudelle reseptille. Tämän takia moni lääkäri määrää hieman säätövaraa annosohjeeseen jo valmiiksi, jottei resepti ainakaan “lopu kesken”.

Erityisluvallinenkin lääke voi olla kelakorvattava, yleisimmin peruskorvattava (35% lääkkeen hinnasta tätä kirjoitettaessa). Liolla tämä peruskorvaus on. Erityiskorvaus (siis suurempi korvausprosentti) on mahdollista myöntää myös erityislupavalmisteelle, mutta erityisluvallisilla kilpirauhaslääkkeillä tällaista ei ole.

Määräaikainen erityislupa taas on sellainen, jonka Fimea voi ilman erillistä hakemusta myöntää lääkkeelle joksikin ajaksi. (Lääke ei edelleenkään ole Suomessa myyntiluvan omaava lääke.) Tällöin riittää, että lääkäri vain kirjoittaa lääkkeelle reseptin, ei erityislupahakemusta. Kun lääkettä on apteekissa (joko varastossa tai tilaamalla), sitä voidaan heti toimittaa. Mitään maksuja ei tästä myöskään mene (:

Erityislupavalmisteen kelakorvattavuus ei näköjään ole sidoksissa erityisluvan muuttumiseen, koska korvattavuus oli päättymässä 30.4.2013, jonka jälkeen sitä piti hakea uudelleen. Ilmeisesti nyt on haettu ja korvausta on jatkettu 31.10. 2014 asti! Siis yli vuoden pitemmälle kuin määräaikaista erityislupaa. Jos määräaikainen erityislupa Liolla ei jatkuisi, palataan tavalliseen erityislupakäytäntöön. (Mikäli ei valmistaja tulisi siihen tulokseen, että hakisi virallista myyntilupaa.. :) Mutta en ainakaan ole kuullut)

Oma Lio-reseptini on kuluvan vuoden tammikuulta ja siinä on reipas vuoden annos tabletteja, joten itse en kerkeä ennen elokuuta tätä maksuttomuutta hyödyntää, mutta haluan kyllä uskoa, että Liothyroninin määräaikainen erityisluvallisuus jatkuu, niin paljon sen käyttäjiä on viime aikoina tullut lisää, näin olen ymmärtänyt.

Lähteenä artikkelissa käytetty Suomen Kilpirauhasliiton nettisivuja

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , | 1 Comment

Kilpirauhasesta televisiossa Akuutissa maaliskuussa!

Akuutti keskittyy parissa seuraavassa jaksossaan kilpirauhasaiheisiin. Akuutti TV1 keskiviikkona 6.3.2013 sekä 13.3. 2013 klo 19.55. Uusinta torstaisin klo 9.30

Keskiviikkona 6.3.2013 “Puhetyöläisen kilpirauhassyöpä ja äänihuulihalvaus”. Kati Pyykön vasen äänihuuli halvaantui kilpirauhasleikkauksen yhteydessä. Puhetyötä tekevän Pyykön piti opetella puhumaan uudella tavalla. Kuntoutuminen pitää sisällään monenlaista liikuntaa niin äänihuulille kuin kropallekin. Ohjelman esityksen jälkeen ohjelman linkki löytyy Kilpirauhasliiton Facebook-sivuilta.

Keskiviikkona 13.3.2013 Akuutissa puhutaan siitä, kun kilpirauhanen temppuilee. Kolmekymppinen Linda Ylönen on ehtinyt kokea kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminnan. Linkki ohjelmaan tulee niin ikään Kilpirauhasliiton Facebook-sivuille ohjelman jälkeen.

Suosittelen!

Linkki Akuutin nettisivuille

 

 

Posted in Uncategorized | Tagged , | Leave a comment

RT3-ongelmalle huomiota lehdessä

Tänään huomasin ilokseni, että Wilsonin syndroomaa, eli rT3-ongelmaa on käsitelty uusimmassa Ilona- lehdessä. Ilonahan on aikakausilehti, jonka voi ostaa (ainoastaan) Iltalehden kylkiäisenä. Tällä kertaa kombinaatio oli pakko ostaa.

Artikkeli oli otsikoitu Ilonan kannessa näin: “5 vuoden piina, turposin ja lihoin, lääkäri syytti laiskaksi”. Tästä jo melkein arvasin, mistä sairaudesta on kyse. Toivottavasti otsikko tavoittaa mahdollisimman monia, koska se on sopivalla tavalla epätäsmällinen, ja viittaa tilanteeseen, jossa aloitekyvyttömyyteen ja lihomiseen ei ole saanut lääkäristä apua. Avasin lehden kassajonossa ja tarkistin olinko epäilyineni oikeassa ja toki; nopeasti silmäni hakivat seuraavat otsikot: “Kroppani turposi, vaikka treenasin” “Vikaa kilpirauhasessa?” ja “M.J. ravasi viisi vuotta turhaan lääkärissä väsymyksen ja lihomisen vuoksi. Syy paljastui vasta ulkomailla tehdyissä laboratoriokokeissa.” Jippii. Siis sille, että artikkelissa oli esillä taatusti rT3-asiaa.

Artikkelin on kirjoittanut Sari Hawkins ja haastateltu henkilö on 40-vuotias perheenäiti, jonka oireilu alkoi kovan punttisalitreenin ja muun stressaamisen päälle. Oireina hänellä oli mm. lihominen, turvotus, nivelten turvotus, nokkosrokko, vatsavaivat, poskiontelotulehdukset, väsymys ja masennus. Hänellä osattiin epäillä lähinnä nivelreumaa (yleinen harhaluulo), laiskuutta ja masennusta (niin ikään näitä laitetaan todella usein oireiden syyksi ennen kilpirauhasta).

Lopulta tarinan henkilö oli löytänyt Kaisa Jaakkolan blogin ja tajunnut sitä lukiessaan, mikä häntä vaivaa. Se oli valtava helpotus, luonnollisesti. Artikkelissa kirjoitetaan mukavan dramaattisesti hoidon puutteesta Suomessa: “Tajusin, että ongelmani voisi hoitaa vain funktionaliseen lääketieteeseen perehtynyt lääkäri. Heitä on Suomessa kymmenisen kappaletta.” Niin, peräti kymmenen! Ja tavallinen lääketiede mieluummin  vähättelee heitä sen sijaan, että kouluttautuisivat sellaisiksi itsekin tai ainakin siirtyisivät siihen suuntaan.

Suosittelen etsimään artikkelin käsiinne, jos aihe kiinnostaa! Tämä numero on 9/2013 ja sen julkaisupäivä on 27.2.2013. Artikkelissa tosiaan mainitaan “Wilsonin syndrooma” ja “funktionaalinen lääketiede”, mutta ei ikävä kyllä termiä rT3. Mutta ei se mitään, asiasta kiinnostuvat löytänevät jo noilla hakutermeillä runsaasti lisää tietoa, eivätkä enää kärsisi karmeasta olosta ja epätietoisuudesta mikä heillä oikein on.

 

Posted in Uncategorized | Tagged , , | 1 Comment

Voivatko vakavatkin mielenterveysongelmat johtua hoitamattomasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta?

Olipa kerran eräs potilas (nainen, noin 30). Hän oli kärsinyt jo vuosia mielialahäiriöistä kuten masennuksesta, ahdistuksesta ja syömishäiriöstä. Diagnooseja oli kertynyt, mutta mukana ei ollut skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai neurologisia poikkeamia.

Oireet olivat alkaneet hänen ollessaan noin 16-vuotias, mutta jo lapsena hänellä oli mielestään samoja piirteitä. Hän sairastui lapsena myös 1-tyypin diabetekseen, autoimmuunitaudin. Hänen suvussaan on kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Noin 30-vuotiaana häneltä mitattiin kilpirauhasarvot. T4V oli viitearvojen alarajalla, eli huono. TSH oli aika normaali, eli 1,8, mutta sehän ei kerro juuri mitään tilanteesta solutasolla, eli saavatko solut kilpirauhashormonit käyttöönsä. Hänen julkisen puolen lääkärinsä näki arvot, mutta katsoi, että ei ole tarpeellista tehdä asialle mitään. Potilas rupesi etsimään yksityislääkäriä.

Potilaan pääoireita ovat aina olleet paha unettomuus, voimakas ahdistus, keskittymiskyvyn häiriöt ja vaikea muistamattomuus. Muutama fyysinenkin oire on, mm. kuiva iho. Potilaalla on ollut jatkuvasti suuria vaikeuksia päästä halutessaan turvaan ahdistukseltaan psykiatriseen sairaalaan.

Yksityiseltä lääkäriltä hän sai Thyroxinia, jihuu, mutta T4V-arvo ei lähtenyt missään vaiheessa nousemaan, vaan pikemminkin laski hoidon aikana ja olo meni siitä entisestään pakkasen puolelle, ei hyvä. ): Jotain muuta täytyi keksiä.

Hän pääsi lääkäri Erkki Antilalle, joka aloitti rT3-hoidon, onneksi, koska tilanne oli Thyroxinilla mennyt vain huonommaksi. RT3-hoitoja on hieman erilaisia, mutta tässä kertomuksessa käytetään pelkkää Liothyroninia. Liothyroninin annosta nostetaan pikku hiljaa niin kauan, että reseptorien puhdistuminen toimimattomasta rT3-molekyylistä tapahtuu (ns. clearing). Tähän menee joitain kuukausia riippuen potilaasta. (Sen jälkeen mietitään jatkohoito.) Koska potilaalla oli syömishäiriötaustaa lääkäri epäili rT3-ongelmaa. Myös oireet viitasivat sen mahdollisuuteen.

Nähtäväksi jää, voiko vakavasti psyykkisesti oireileva parantua kilpirauhashoidolla. Vielä ei tiedetä tarvitaanko esimerkiksi lisämunuaisten tukemista tai muuta vastaavaa, mutta olisi onnellista, jos kilpirauhashoito auttaisi tilanteessa, jossa ihmisellä on läjäpäin lähinnä psykiatrisia diagnooseja, sairaalahoitoa ja normaalielämistä invalidisoivaa ahdistusta. Jos edes osa oireista helpottaisi, se voisi auttaa kokonaistilannetta.

Olemme yksilöitä, ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, mutta se mitä oma tilanteeni on minulle opettanut on, että ei pidä luopua toivosta, eikä pidä sokeasti luottaa siihen virallisimpaan (lue: oikeana pidettyyn) tietoon. Joskus se “lainausmerkeissä” omituinen ratkaisu onkin juuri se, jota tilanteessa tarvitaan.

Tsemppiä kaikille hoitoa etsiville!

Facebook smileys Facebook smileys Facebook smileys

Posted in Uncategorized | Leave a comment

RT3-koetta ei oteta enää FimLabissa

Kirjoitin kesän lopulla innostuneena uudesta laboratoriolöydöstäni, Pirkanmaan alueella toimivasta FimLab Oystä, josta saa halvalla kilpirauhaskokeet, jopa ilman lähetettä.

Mutta jokunen aika sitten kuulin kummallisen uutisen;
FimLab Oy ei ota enää MDD:lle lähetettävää rT3-kokeen verinäytettä. Varsinaista syytä tähän en tiedä, mutta minulle sanottiin yhtiön neuvonnasta, että kyseinen koe ei ole heidän mielestään asianmukainen akkreditoituneen laboratorion koe. Asia on kuulemma siellä “loppuun käsitelty”, kun pyysin välittämään terveiseni ottaa koe takaisin valikoimiin.
Että sellainen hoitolinjaus heillä.
Mutta ei pelkkä näytteenotto muuallakaan maltaita maksa ja aion mennä Terveystalolle, jossa näytteenottomaksu on noin 16 euroa FimLabin 11 euron sijaan.

Olen siis menossa ensi maanantaina otattamaan vihdoinkin koko kilpirauhaspaneelin, johon sain lähetteen Päivi Mäkeläiseltä. 4-5 viikkoa sitten annostani muutettiin ja olen odottanut arvojen tasaantumista ennen koetta. Annosmuutos oli pieni Lion lasku, eli 30µg:sta 25µg:aan, koska kesäinen T3V arvonihan oli hiukan yli viiterajojen, eli 7,3 kun yläraja on 6,5.
En laskenut Lioa omin päin, koska varsinaisia liikatoiminnan oireita en kokenut, mutta Päiviltä puhelimessa kilpirauhaspaneelia pyytäessäni hän kehotti laskemaan Lioa. Päivi olisi laskenut Lioa enemmänkin, eli 20µg:aan, mutta hän kuuunteli minua, kun ehdotin pienempää laskua. Luulen, että 20µg olisi vienyt minut liian vajaalle.
Ensin oloni hiukan parani, mikä on jo hyvin tuttua minulle viime ajoilta: mikä tahansa muutos Thyroxinissa tai Liossa mihin suuntaan tahansa parantaa oloani noin kahdeksi viikoksi, sitten vanha saamaton ja väsynyt olo palailee :(
kuten kävi nytkin.

En uskalla uskoa, että rT3-ongelmaa minulta löytyy, varmaan ihan siksi, etten pety. Mutta pitääpä sekin koe nyt ottaa ja olisi toki mukavaa, jos se toisi ratkaisun siihen, miksei nykyinen hoitoni oikein vakuuta. Minulta ei ole koskaan myöskään otettu TPO-Ab:tä eli kilpirauhasen vasta-aineita, eli selviää sitten sekin tilanne samalla.

Sitten, jos nämä eivät auta, voidaan vielä tutkia lisämunuaisten uupumus, palata kenties gluteenitomaan, tarkistaa ravinteiden saanti eli sukeltaa syvemmälle siihen aiheeseen ja… Palailen myös aina välillä Maija Haaviston kirjaan Hankala potilas vai hankala sairaus kun tuntuu, ettei mikään auta.

Posted in Uncategorized | 3 Comments

Pari hyvää artikkelia aiheesta muualla

Viime aikoina on ilmestynyt niin hyviä kirjoituksia kilpirauhasen vajaatoiminnasta, että halusin linkittää ne tähän.

Healthberry-blogia pitävä Emilii on kirjoittanut Terve potilas -lehteen sekä blogiinsa ansiokkaasti kilpirauhasen oireilusta tilanteessa, jossa tavallinen Thyroxin-hoito ei riitä: Lue Emiliin blogikirjoitus täältä

Valtsun terveysblogin artikkeli sydämen ja kilpirauhasen yhteydestä Lue Valtsun kirjoitus täältä

ja sitten Maija Haaviston kirjoitus blogissaan Hankalapotilas.net, joka kiteyttää juuri sen, mikä julkisuudessa näkyvässä kilpirauhaskeskustelussa on vikana, eli että kilpirauhassairaus EI ole läheskään aina helppo todeta. Lue Maija Haaviston kirjoitus täältä

Huom! Muistutan myös Kysy ja kommentoi -sivupalkista oikealla! Kommentteihin ilmestyy aina välillä uutta keskustelua, vaikka blogi ei päivittyisikään :)

Posted in Uncategorized | Tagged , , | 2 Comments

Kilpirauhaspotilaan tunnistaminen

Olen joskus maininnut, että törmään apteekissa usein potilaisiin, joiden oireet ja lääkitys antavat viitteitä siihen, että heillä todellisuudessa saattaakin olla tunnistamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka heillä on lääkkeitä karrikoidusti sanottuna kaikkeen muuhun paitsi siihen.

Olen omassa mielessäni tällaisesta hoidosta huolissani ja minua hämmästyttää se, että lääkkeitä voidaan määrätä ”turhina” siinä tapauksessa, että nähdään vain oire, mutta ei syytä niiden takana.

Sanotaan, että joillain ihmisillä on homotutka, Wikipedian mukaan siis ”vaistomainen kyky määrittää, onko joku henkilö homoseksuaali vai hetero.” Minulla on kai sitten kilpirauhaspotilastutka. On monia merkkejä, joista voi päästä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista kärsivän henkilön jäljille, kunhan vain osaa katsoa oikealla silmällä. On tietysti vaikea sanoa, kuinka usein loppujen lopuksi osun oikeaan, mutta ainakin monesti tunnen olevani kuin meedio kysyessäni parista aivan muusta oireesta kärsivältä asiakkaalta, että väsyttääkö, oletko vetämätön, onko ummetusta (tai muuta oiretta) ja hän vastaa kyllä kaikkiin.

Monesti työssäni kun “hälytyskelloni” soivat, en näe kilpirauhaslääkettä missään. Ja itse asiassa hälytyskelloni soivat usein silloinkin, kun potilaalla on Thyroxin, vaikka en ole vielä nähnyt sitä resepteistä. Silloin annostus ei luultavasti ole kohdallaan, tai mahdollisesti tarvittavaa T3-hormonia ei ole kokeiltu (synteettisenä tai eläinperäisenä). Toivon mielessäni, että kunpa vain lääkäreille valaistuisi se, miten kilpirauhaspotilaita tunnistetaan myös oireiden, ei pelkkien arvojen perusteella.

Oletetaan, että tätä lukisi joku sellainen mukava lääkäri, joka haluaisi saada kilpirauhastutkan. Millainen on kaikessa hiljaisuudessa kilpirauhashormonien vajeesta kärsivä potilas, jolta ei tule mieleen ottaa kilpirauhaskokeita, tai jonka kilpirauhaskoe ei näytä positiivista?

(Tärkeä huomautus tähän on vielä se, että kenelläkään potilaalla ei ole näitä kaikkia oireita, joita luettelen, mutta monilla on useita.)

Otetaan ensin yleiskatsaus potilaan ulkonäköön. Hän voi olla vähän kalvakka, hiukset ehkä ovat hauraan ja harvan näköiset. Kulmakarvat ovat ohentuneet reunoilta, kasvoissa ja/tai käsissä (vartalossa) on turvotusta. Kuulo voi olla alentunut, ääni matala, monotoninen tai käheä. Henkilöllä voi olla ylipainoa, mutta ei läheskään niin usein kuin luullaan, potilas voi olla myös hoikka. Hän on hajamielisen, poissaolevan tuntuinen (ei ehkä kovin selvästi, mutta tarkka havaitsija tunnistaa sen) tai hän sanoo vastaanoton aikana sivumennen esimerkiksi: ”kun mä en enää muistakaan mitään!”. Liikkeet saattavat olla hitaita tai joissain tapauksessa korostuneen vilkkaita. Basedow-potilaan silmät pullottavat.

Sitten katsotaan, millaisia lääkkeitä häneltä löytyy tai millaisia vaivoja hän valittelee. Hän on ehkä flunssakierteessä tai hän heräilee öisin. Hänellä voi olla kuiva iho, kuivat silmät, kuivat limakalvot. Hänellä on ehkä rannekanavaoireyhtymä. Hänellä on ehkä allergioita ja/tai astma. Tai tyypin I diabetes, keliakia tai jokin muu autoimmuunitauti. Hänellä on hormonaalisia ongelmia, masennusta tai alakuloisuutta. Hänellä harvoin, jos koskaan on kaikkea tätä samassa persoonassa. Jos kysyisit, hän kenties kertoisi (iso)vanhemmallaan tai jollain sisaruksellaan olevan kilpirauhasongelmia. Hänellä on saattanut itselläänkin jopa olla niitä, esim. ohimennyt kilpirauhastulehdus, jota ei ole kuitenkaan jääty hoitamaan, vaan asia on ikään kuin menneisyyttä. Hänellä voi olla närästystä, ummetusta tai ripulia. Hän saattaa valittaa palelua, hikoilun puutetta tai voimakasta hikoilua. Hänen on ehkä täytynyt jättää työelämä burn outin tms. yleensä jaksamiseen liittyvän ongelman vuoksi. Uupumus, väsymys, kärttyisyys ja saamattomuus ja niistä seuraavat ongelmat ovat ainakin terapiahoidoissa käsittelyssä olevia aiheita, jos joku terapeutti sattuu lukemaan tätä.

Monilla potilailla on myös verenpainelääkitys, mutta sen liittyminen vajaatoimintaan on itselleni vähän hämärän peitossa. Mutta kohonnut/matala syke, häiriöt ala- ja yläpaineiden keskinäisessä suhteessa, samoin kuin alhainen verenpaine ja mieltymys suolaiseen voivat olla viitteitä kilpirauhasongelmista. Samoin osa sydämen oireista, mutta nämä seikat voisin melkein laittaa sulkuihin, koska en itse osaa tunnistaa niiden perusteella ketään. Toki esimerkiksi sydänoireiden yhteys kilpirauhaseen olisi tarkemman tutkimisen arvoinen seikka.
Lapsia ja nuoria ei myöskään sovi unohtaa, kilpirauhashormonien vaje voi koskea myös heitä.

TSH-arvo yli 2, jos on vajaatoiminnan oireita, on jo liikaa. Tosin itse en tuijottaisi TSH:ta lainkaan. Potilaissa on paljon sellaisia, joiden solutasolla kilpirauhashormonit eivät pääse kunnolla vaikuttamaan (ja sen näkee siitä, että kun potilaita hoidetaan oikein, oireet saadaan katoamaan) eli kyse ei ole klassisesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, vaan kilpirauhashormonien vajeesta elimistössä. (Voi vähän verrata DM 1 ja DM 2:een, eli ykkös- ja kakkostyypin diabeteksen välisiin eroihin.)

Kilpirauhanen on elin, jonka hormoneilla on kohdesoluja elimistön jokaisessa elimessä. Ei kai se silloin voi olla yksi helpoiten diagnosoituja ja hoidettuja sairauksiamme? On harha, että se pystytään sulkemaan pois vain parilla, jopa yhdellä (TSH) laboratoriokokeella, kaikille samoin viitearvoin. (Sitä paitsi viitearvot eivät ole ihan kaikille samat: hoidetuilla potilailla ja ilman diagnoosia, olevilla ihmisillä on erilaiset viitearvot. En näe sillekään mitään perusteita, jos hoitamattomallakin potilaalla on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita.) Samoin on harha, että kaikkia voidaan hoitaa samalla lääkkeellä, vaan T3-hormoniakin on saatavilla, jos Thyroxin ei vie kaikkia oireita pois.

Tämäkään oirelista ei ole täysin kattava, mutta nämä ovat omia havaintojani, seikkoja, joihin minä kiinnitän huomiota. Yksittäinen oire (jos muita ei ole) ei minua johdattele kilpirauhasen jäljille, vaan silloin on kyse jostain muusta.

Toivon mielessäni, että kilpirauhastutka olisi jonakin päivänä käytössä kaikkialla missä sairaita hoidetaan. Esimerkiksi poskiontelotulehduskierre tai jopa sydämen rytmihäiriöt voikin olla kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , | 2 Comments

Wilsonin syndrooma eli rT3-ongelma

Wilsonin syndrooma eli ns. rT3-ongelma tai rT3-dominanssi on aihe, joka kiinnostaa minua tällä hetkellä näissä kilpirauhasasioissa ehkä eniten. Se kiinnostaa minua siksi, että mietin, onko se syy siihen, miksi maailmalla ja Suomessa on niin paljon potilaita, joilla on vajaatoiminnan oireet, mutta joita ei hoideta, koska heidän kilpirauhasarvoissaan ei ole lääkärin mielestä mitään vikaa.
Toivoisin jokaisen kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista kärsivän tutustuvan aiheeseen tarkemmin, varsinkin jos et saa hoitoa esimerkiksi liian hyvien arvojen takia tai saat hoitoa, mutta se ei tunnu vaikuttavan.

Kilpirauhanenhan tuottaa pääasiassa T4- ja T3-hormoneja. Noin 80% niistä on T4-hormonia ja noin 20% T3-hormonia. Muita hormoneja, eli T2 ja T1 ja kalsitoniinia syntyy vain hyvin pieniä määriä, ymmärtääkseni noin prosentin luokkaa.
Tärkein näistä on T3, joka siis vastaa suurimmaksi osaksi kilpirauhasen tehtävistä elimistössämme. Jotta elimistömme saisi riittävästi T3:a, ihmisen elimistö muuntaa sitä T4-hormonista, myös Thyroxinista. (Täten T4 on myös eräänlainen varastomuoto, josta tarpeen mukaan valmistuu T3:a.)
Joskus tämä muunto ei toimi, jolloin T3:a ei synny tarpeeksi ja henkilö oireilee, vaikka TSH ja T4V-arvot ovat hyvät. Mutta on myös mahdollsita, että muuntoprosessissa syntyy liikaa T3-hormonin käänteismuotoa ja siitä on kyse Wilsonin syndroomassa.

Mitä tarkoittaa T3-hormonin käänteismuoto?

T3-hormonin käänteismuoto eli rT3 (engl. reverse T3) on T3-hormonimolekyylin peilikuva (vrt. vasen käsi, oikea käsi). T4 -> T3 muuntoprosessissa syntyy aina jonkin verran T3:n käänteismuotoa terveelläkin ihmisellä, mutta määrä ratkaisee, aiheutuuko siitä ongelmia.

Tämä peilikuvamuoto, rT3-hormoni, hakeutuu samoihin reseptoreihin kuin T3:kin, mutta se ei saa aikaiseksi mitään reaktiota, koska se on peilikuva. Se itseasiassa estää sen, koska näin oikea T3-hormoni ei pääse vaikutuspaikkaansa. Jos rT3-molekyylejä on vain vähän, se ei haittaa, sillä reseptoreja jää vapaaksi tarpeeksi oikealle T3:lle, mutta mitä suurempi rT3-hormonin määrä elimistössä on, sitä vaikeampaa on T3:n vaikuttaa, koska reseptorit ovat yhä useammin jo varattuja.

Silloin vajaatoiminnan oireita piisaa, mutta se ei näy TSH:ssa eikä T4V:ssä. Thyroxin ei silloin auta, koska siitä muodostuu liian paljon väärää molekyyliä. Sen sijaan Liothyroninista ei muodostu rT3:a, koska Liothyronin on T3-hormonia ja siksi sitä käytetään rT3-ongelman hoidossa.

Wilsonin syndroomaa hoidetaan antamalla T3-lääkettä niin pitkään, ettei elimistössä enää ole rT3-hormonia jäljellä, vaan oikea T3 pääsee valtaamaan vaikutuspaikat. Sen jälkeen on käsittääkseni mahdollista kokeilla paluuta T4- T3 -yhdistelmähoitoon, päästä lääkkeistä eroon kokonaan ravintolisien avulla tai jatkaa pelkällä Liolla. RT3-ongelmaa esiintyy erityisesti kehon stressitiloissa, niin fyysisissä kuin psyykkisissäkin, mm. anoreksiassa.

Mutta toisin sanoen: jos sinulla on oireita, jotka kyllä sopivat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta et saa hoitoa tai se ei tehoa, kannattaa etsiä lisää tietoa rT3:sta. Se voi olla syynä oireisiisi ja huonostivoimiseesi. Tällä hetkellä lääkärit, jotka asiaa Suomessa tuntevat ovat mm. funktionaalisen lääketieteen lääkärit.

Miten rT3-ongelma todetaan? Mittauttamalla T3:n ja rT3:n määrät verikokeella ja tutkimalla mikä on niiden välinen suhde. MDD niminen yritys lähettää verinäytteen ulkomaille analysoitavaksi, koska rT3-koetta ei nykyään enää analysoida Suomessa (aiemmin on analysoitu).

Koe on hintava, mutta siihen ei välttämättä tarvitse olla lääkärin lähetettä. Lähetteen kanssa saa kelakorvauksen. Lisää tietoa T3-hormoneista löytyy myös kilpirauhanen.comin T3-tietopankista
En ole itse tutkituttanut rT3:a, mutta teen sen jos olo ei parane nykyisellä hoidollani, jonka säätö on kesken.

Posted in Uncategorized | 11 Comments