FimLab Laboratoriot Oy

Ja lisää päivitystä… Taas kerran kun olin alkuun päässyt, niin omatoiminen nostaminen ei jäänyt ihan tuohonkaan, mitä edellisessä postauksessa kerroin. Sen muistan, että oloni lähti kohenemaan tuossa vaiheessa, ja jossain vaiheessa tulin nostaneeksi Lioa vielä omatoimisesti 30µg:aan saakka. Otin sitä 10µg aamulla ja 20µg illalla, samoin Thyroxin hilautui 112,5µg:aan.

Siinä vaiheessa olo oli jo aika mukava. Kotona jaksoin tarttua askareisiin hieman toisella tavalla kuin pelkällä Thyroxinilla, minulla onkin Lion paras puoli ollut aikaansaamisen lisäys, ryhtyminen asioihin! Jaksoin mm. leipoa, joka oli aiemmin ihan ylivoimainen ajatus jälkien siivoamisen takia. Oli ihana tunne kun haluaa tehdä jotain ekstraa, eikä vain kaikkea pakollista, jotta saa päivän edes joten kuten pulkkaan niin sanotusti…

Mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa. Otin kontrollisoiton Lääkärilleni kesän taitteessa sen hetkisestä annostuksstani ja hän oli sitä mieltä, että Thyroxinia pitää tiputtaa, mieluiten alle 100 mikroon. Tein niin, koska hän perusteli sitä niin, että liikatoiminnan oireet voivat tulla minulle vasta kuukaudenkin jälkeen nostoistani ja olin tehnyt niitä kieltämättä aika reippaasti. Lion sain pitää 30µg:ssa.

Aluksi Thyroxinin laskun jälkeen olo oli ihan hyvä. Ainoa mikä vaivasi oli illan 20µg:n Lio annos, se tuntui välillä jysäyttelevän vähän sydäntä. Samoin syke tuntui nousevan illalla, en tosin mitannut sitä. Sen takia pidin itsekin liikatoimintaa mahdollisena. Onneksi tulin ajatelleeksi Lio-annoksen jakamista kolmeen ottokertaan, ja se auttoi tykyttelyyn, jota ei sen jälkeen enää esiintynyt.

Ajattelin, että nyt pidän 6 viikkoa samaa annosta, ja sitten menen labraan. (Eli tästä hetkestä 2 viikon päästä.)
Vaan eipäs taida onnistua noin pitkä väli, haluaisin nimittäin taas jo nostaa annosta! Vähitellen minulle tuli taas vajaatoiminnan oireita; väsymystä, hiustenlähtöä, muistamattomuutta ja yleistä pöhnämäsitä oloa. Tällä hetkellä on ihan kehäraakki-olo.

Kuulin laboratoriopalvelusta, jossa kilpirauhaskokeiden ottaminen on hyvin halpaa verrattuna tuntemieni yksityisten lääkäriasemien palveluihin. Palveluun voi tutustua osoitteessa www.laboratorio.fi. Se on FimLab Laboratoriot Oy:n sivusto. Onko se jollekin tuttu?
Sieltä saa TSH:n ja T4V:n ilman lääkärin lähetettä ja mikä parasta, todella edullisesti. Nimittäin itse koepaketti maksaa 5,60 euroa ja sen lisäksi päälle tulee 11,70 euroa toimenpidemaksuja. Samalla toimenpidemaksulla voi ottaa kerralla useita eri kokeita. T3V:n ottamiseen tarvitaan lääkärin lähete, mutta se voi olla joissain tapauksissa kuulemma vanhakin. Ja T3V:n hinta? Alle 4 euroa… Jihuu, vihdoinkin edullinen missä mennään -tsekkaus mahdollista meillekin, joita ei yhteiskunta hoida! Tästä minulle vinkin antoi ystävällinen asiakas apteekissa, eli vaihdoimme siinä puolin ja toisin tietoja, kiitokset hänelle!

Ajattelinkin käydä tällä viikolla laboratoriossa (hommasin vanhan T3V-lähetteeni postitse kotiin soittamalla Mehiläiseen ja pyytämällä heiltä kopiota siitä) jotta saan tietää edes suunnilleen, missä mennään. Samalla ajattelin ottaa rasva-arvot (siihen ei tarvita lääkärin lähetettä). “Rasvapaketin” hinta on hirmuiset 4,80 euroa, ja siihen kuuluu kokonaiskolesteroli, HDL, LDL sekä triglyseridit. Minähän maksoin keväällä TSH:sta, T4V:stä ja T3V:stä yhteensä 152 euroa, nyt sama koe maksaa alle 22 euroa!

(Kirjoitusta muokattu 2.7.12)

Posted in Uncategorized | 8 Comments

Säätelyä, säätelyä…

Huhtikuu 2012

Sain Lääkärin puhelimen päähän kolme ja puoli viikkoa Liothyroniinia syötyäni. Annokseni oli silloin siis 50µg Throxinia ja 10µg Lioa. Kerroin hänelle, että ensin Lio auttoi, mutta nyt mennään vajaalla. Olo on masentunut, väsynyt ja välillä jopa palelee. Lääkäri tuntui pitävän tärkeänä sitä seikkaa, että ensin oli tullut edes joitain positiivisia oireita ennen vajaatoimintaoloa ja sanoi, että saan nostaa Lioa 10 mikrogrammalla, eli siis yhteen tablettiin. Kysyin, että mihin aikaan päivästä otan sen toisen puolikkaan, koska olin ottanut iltapäivällä Lion ja Thyroxinin aamuisin. Lääkäri sanoi, että lisää Lio aamuun.

Tätä juuri halusinkin, nostaa Lioa, ja innolla odotin että se alkaisi auttaa. Mutta vielä mitä. Seurasi pettymys, Lion nosto ei vaikuttanut olooni mitenkään. Sen sijaan turha murehtiminen ja masentunut olo vaan jatkuivat. Sitten minulle sattui vielä tavallista rankempi eli kolmen sijasta viiden päivän työviikko ja olo sen kun vain huononi…

Mielelläni olisin soittanut taas lääkärille, mutta tuntui nololta vaivata häntä taas. Hän oli sanonut minulle puhelimessa, että jos tämän noston jälkeen tarvitsen vielä olon kohennusta, niin touko-kesäkuun vaihteessa, siis noin puolentoista kuukauden päästä voin soittaa uudelleen ja sitten katsotaan sopiva annos ja mennään kesän yli sillä ja seuraava aika sovittaisiin vasta syksylle.

Pohdin pari päivää, mitä tehdä. Mutta sitten muistin, että lääkärihän oli sanonut, että jos pahoja vajaatoiminnan oireita tulee, voisin nostaa Thyroxin-annokseni 75µg:aan, enkä ollut vielä tehnyt sitä. Siispä aamun Thyroxin-annosta suurentamaan. Se auttoi vähän… Ehkä. Mutta ei todellakaan tarpeeksi. En ollut lainkaan tyytyväinen olooni, tämähän oli melkein pahempaa kuin koskaan ennen hoitoja. Ei hyvä.

Ehkä sitä Thyroxinia sittenkin tarvitaan enemmän. Kuten minua neuvottiin täälläkin, Thyroxinia ei kannattaisi sittenkään ehkä laskea niin rajusti? Toisaalta Lääkäri sanoi minulle, että hän siirtyy Lio-Thyroxin -yhdistelmään aina vajaatoiminnan kautta. Tämä oli nyt sitten sitä?
Toisaalta olen huomannut, että vajaatoimintainenkin olo tasoittuu kun vain tarpeeksi kauan odottaa, joten ehkä olin vain turhan hoppuileva? Tämä ajatus sai minut yrittämään. Odotin ja katsoin, josko se olo siitä muuttuisi kun Lio sekä Thyroxin oli nostettu.

Mutta enhän mä sitten viikkoa kauempaa jaksanut odottaa 75 mikrogrammankaan kanssa. Nostin siis jälleen Thyroxinia lisää. Ensin täyteen 100 mikroon, välillä jarrutellen 87,5:een. Ja sillä annoksella sain oloni paremmaksi. Ei oloni siinä vaiheessa nyt mikään huippuvireä ollut, mutta sanoisinko tavallinen.

Tyypillisesti kuukautiskiertokin vaikuttaa oloon, mutta nyt katson, että olon paraneminen johtui riittävän korkeasta annoksesta. Tietysti viikon ajan syöty lisäannoskin vaikuttaa viiveellä ja auttoi minun nostaessani , mutta toisaalta 100/87,5µg ei vielä ole kauhean iso annos vanhaan annokseeni 137,5µg verrattuna joten se tuntui ihan kelpo annokselta.

En ajatellut, että annostus on nyt sitten tässä, vaan mm. se miten paljon Lioa sopii ottaa selviää ajan kanssa. Mutta on tylsää, että tätä joutuu näin paljon itsekseen säätämään, vaikka pidänkin endoani hyvänä lääkärinä ja arvostan häntä, niin nostotarvetta voisi tarkistaa vähän useammin. Toisaalta ymmärrän kyllä, että hän pelkää liikatoimintaa ja haluaa välttää sen tuomia ongelmia.

Posted in Uncategorized | 8 Comments

Hetkinen

En saa ehkä vähään aikaan kirjoitettua tänne.

Kun aloin parantua, olin luonnollisesti hyvin innoissani siitä ja käytin aikaani sen “käsittelemiseen”. Huomasin kuitenkin, että aika ei riitä vaan se on jostain pois. Viime aikoina eivät ole tahtoneet riittää myöskään voimat. Nyt on myös perheeni vuoro. Minulla on kaksi suloista 2-ja 4-vuotiasta lasta, jotka tarvitsevat minua. Olen ollut huono äiti, poissaoleva ja kiireinen. Ensin vajaatoiminta-poissaolevainen, sitten omiin intresseihinsä uppoava äiti.

Kirjoitan jatkossakin enkä lopeta tätä blogia, mutta en jaksa kirjoittaa sitä toistaiseksi. Voimat ihan vähissä :(

Blogiin lähetetyt viestit tulevat minulle koko ajan, joten kirjoita ja kysy, mikäli sinulla on jotain mielessäsi, niin vastaan, sen ehdin, haluan ja jaksan kyllä :)

Ja vielä tämä: Lio-kokeiluni EI ole sujunut mitenkään liian hyvin. En tosin ole jättämässä sitä mihinkään, mutta on vaikea päästä selville, miten sitä oikein pitäisi syödä? Siis suhteessa siihen toiseen mokomaan, Thyroxiniin. Ihan käsittämätöntä, miten vajaalle sitä voi painua Lionkin kanssa, vaikka sen piti vastata 12,5µg:lla 50µg Thyroxinia. No ei minun tapauksessani. Annokseni on juuri nyt 25µg Lioa ja 112,5µg Thyroxinia, enkä voi kehua oloani koko ajalta kuin alussa. Mutta toivo elää.

Posted in Uncategorized | 16 Comments

Kirja-arvostelu: Hankala potilas vai hankala sairaus


Törmäsin jo viime syksyn puolella tällaiseeen mielenkiintoiseen kirjauutuuteen: “Hankala potilas vai hankala sairaus – tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista”. Kirjan on kirjoittanut 27-vuotias lääketiedekirjoittaja Maija Haavisto. Kun huomasin, että tällainen kirja on olemassa, olin heti kiinnostunut lukemaan sen ihan pelkän nimen ja lyhyen kuvailun perusteella. En kuitenkaan tullut heti etsineeksi kirjaa käsiini, mutta onneksi huomasin, että Emmiina oli lukenut sen ja arvioinut kirjan myös blogissaan ja se herätti mielenkiintoni kirjaa kohtaan uudelleen.

Kirjan nimi kertoo jo suurin piirtein mistä on kysymys. Tässä lainaus kirjan takakannesta: “On lukuisia kroonisia sairauksia, joita pidetään kiistanalaisina, jotka diagnosoidaan useimmiten väärin tai joiden vaikeus tai yleisyys ovat aliarvioituja. – - – Vaikka diagnoosi löytyykin, hoito voi jäädä retuperälle.” Ikävä kyllä tällaiseen todellisuuteen olen havahtunut itsekin. Enkä vain oman tarinani kautta, vaan monien muiden mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien tarinoiden kautta. Mutta törmäsin niihin vasta kun minusta tuli “samaa kokenut”. Tämän kirjan avulla soisi meidän äänemme tulevan paremmin kuulluksi. (Ja kaikkien niiden, joilla on samoja kokemuksia).

Kirja auttaa tunnistamattomista oireista kärsiviä, mutta se on samalla tiivis paketti harvinaisista ja huonosti tunnistetuista pitkäaikaissairauksista niin diagnosoiduille potilaalle, lääkäreille, muillekin terveydenhoitoalan työntekijöille, omaisille kuin kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneille.

Kirjan lukeminen oli rankka mutta myös virkistävä kokemus, sillä se pureutuu juuri siihen samaan ongelmaan, joka minua askarruttaa ja josta olen huolestunut tällä hetkellä, eli moni ihminen ravaa lääkärissä koska kärsii monista epämääräisistä oireista, muttei saa apua tilanteeseensa, koska oireita vähätellään tai tehdään väärä diagnoosi. Osaa kirjan esittelemistä sairauksista pidetään kiistanalaisina, eli epäillään, onko niitä olemassakaan, mutta potilaan kokemus asiasta on tietysti aivan toinen. Kuitenkin tutkittua tietoa on olemassa, se vain ei aina tavoita hoitohenkilökuntaa eikä siten potilasta. Kirjoittajaa myötäilen siinäkin ajatuksessa, etteivät kyseiset sairaudet ole niin harvinaisia kuin lääketieteessä usein ajatellaan.

Jo kirjan alkupuheessa oli jotain tuttua:

“Ryhdyin lääketiedekirjoittajaksi voidakseni auttaa muita. Usein olen onnistunutkin sinä. Usein tunnen kuitenkin painostavaa voimattomuutta, toisinaan raivoakin, kuunnellessani tuttavien tai tuntemattomien kertomuksia vakavista sairauksista, joihin he eivät ole saaneet apua lääkäriltä. Osa tarinoista on pöyristyttävyydessään lähes uskomattomia, ellei vastaaviin törmäisi jatkuvasti.”

Kirjassa kuvaillaan ensin omissa luvuissaan niin oireita, syitä sairauksiin kuin hoitokeinojakin, ja sen jälkeen käydään läpi tiivistelmän omaisesti hyvin monia kroonisia sairauksia, ja kerrotaan juuri sen sairauden oireista, aiheuttajasta, hoidosta jne.
Haluaisin listata kaikki mukana olevat sairaudet tähän, jotta mahdollisimman moni löytäisi kirjan pariin, mutta listasta tulisi tosi pitkä. Sen takia listaan vain osan, en millään erityisillä perusteilla, yhtä hyvin joitain tärkeitä tai yleisiä sairauksia jäi mainitsematta. Tuosta kirjan kannesta otetusta valokuvasta löytynee muutama lisää.

Mutta kirjassa käsitellään siis muun muassa:

Psykiatrisia sairauksia:
masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä (maanis-depressiivisyyttä)
Kipuoireyhtymiä:
fibromyalgiaa, myofaskiaalisia triggerpisteitä, erilaisia päänsärkyjä, migreeniä
Ruuansulatuskanavan sairauksia:
ärtynyttä paksusuolta, fruktoosi-intoleranssia, mahan vähähappoisuutta
Autoimmuunisairauksia:
MS-tautia, keliakiaa, myosiitteja, SLE:tä (eli punahukkaa eli lupusta), sjögrenin syndroomaa, selkärankareumaa
Kroonisia infektioita:
kroonista väsymysoireyhtymää eli CSF:ää
Syöpiä,
Sukuelinten sairauksia: endometrioosia
Unihäiriöitä: vuorokausirytmin häiriötä, uniapneaa
Allergioita ja yliherkkyyksiä: monikemikaaliyliherkkyyttä, sähköyliherkkyyttä
Hormonaalisia häiriöitä: PCOS:a eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymää, lisämunuaisten vajaatoimintaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa
Myrkytyksiä: Homesairauksia
Ravitsemuksellisia puutoksia: Vitamiinipuutoksia
ja lisää löytyy kirjan kansikuvasta

Mielenkiintoisin osio mielestäni oli tämä sairauksista kertova luku. Eniten pidin kohdasta “yleisiä vääriä diagnooseja”, eli mihin toiseen sairauteen sairaus helposti sekoittuu. En oleta, että lääkäreiden tehtävä olisi millään muotoa helppo, mutta silti tämä kohta oli surkuhupaisaa luettavaa. Esimerkiksi lisämunuaisten vajaatoiminta diagnosoidaan usein masennukseksi tai paniikkihäiriöksi, joskus krooniseksi väsymysoireyhtymäksi. Lisämunuaisten vajaatoimintaan liityvä oksentelu ja painon putoaminen on sekoitettu syömishäiriöihin.

Kunkin sairauden hoidoissa mainittiin myös vähän epätyypillisempiä hoitokeinoja. Tämä oli mielestäni suurta plussaa. Vaihtoehtoinen kun ei ole välttämättä synonyymi sanalle tehoamaton. Kirjassa esitellyt asiat eivät perustu mutu-tuntumaan, vaan kirja pohjaa näkemykseni mukaan väittämänsä pelkästään tieteelliseen tutkimukseen ja viiteluettelo viekin kirjan lopussa 31 sivua! Tältäkin pohjalta on vaikea ymmärtää lääketieteen nihkeyttä uudistua nopeammin, eli tietoa löytyy, miksei se siirry potilaiden hoidoksi asti?

Oireista, syistä ja hoidoista oli kirjassa vielä erikseen omat lukunsa, kuten mainitsin. Luvussa oireet on kuvailtu yksitellen erilaisia oireita mainiten, mihin sairauksiin ne yleensä liittyvät. Tästä voisi ajatella olevan apua epämääräisistä oireista kärsivälle potilaalle, jonka oireille ei ole löydetty selitystä.

Hoitokeinoja esittelevässä luvussa lääkehoidon lisäksi esitellään muitakin hoitomuotoja, mikä on minusta erittäin hyvä asia. Niitä oli sitäpaitsi hämmästyttävän paljon!
Tästä esimerkkeinä mm. vitamiinit, rasvahapot, hivenaineet, antioksidantit, nootroopit, rohdokset, probiootit, superruoat, aminohapot, ruokavaliohoidot (esim. vhh, gluteeniton, raakaruoka, alkalinen) liikunta, kylmä/kuumahoidot, fysioterapia, psykoterapia, rentoutushoito, akupunktio, kelaatio, ulosteensiirto, otsonihoito.

Kirjoittaja muistuttaa myös aiheellisesti, että

“käypä hoito -suositukset perustuvat ns. näyttöön perustuvaan lääketieteeseen, joka vaatii, että hoito on useissa riittävän laajoissa ja vakuuttavissa tutkimuksissa havaittu tehokkaaksi juuri tiettyyn sairauteen tai oireeseen. Suurimmasta osasta ravintolisiä ei kuitenkaan ole tehty näin laajoja tutkimuksia, mutta niiden toimintamekanismeista tai tehosta jossain samankaltaisessa sairaudessa voi olla vahvaa näyttöä.”

Kirjan lopussa on kattava hakemisto, joten kirjan käyttäminen hakuteoksena onnistuu mainiosti. Itselleni kirja antoi tiedon saannin lisäksi hyvää vahvistusta havainnolle, että hoidon epäkohtia todellakin löytyy, vaikka iso osa niistä olisi korjattavissa jos niin haluttaisiin. Suosittelen kirjaa kaikille lääketieteestä ja/tai vaihtoehtoisista hoitomuodoista kiinnostuneille sekä niiden parissa työkseen toimiville.

Kirjan kirjoittajalla on kirjan kotisivut ja kiinnostava blogi osoitteessa: www.hankalapotilas.net

P.S. Tässä vielä yksi hyvä arvostelu kirjasta: kirjavinkit

Posted in Uncategorized | 5 Comments

Olopäivitys

Pakko tulla taas päivittämään ihan lyhyesti olostani, vaikka minulla olisi useita hyviä aiheita jonossa, joista haluaisin kirjoittaa kunnon artikkelin, mutta kun ei kerkeä :(
Mutta olen nyt siis syönyt kohta kolme viikkoa Lioa ja Thyroxinia yhdessä, samalla annostuksella eli Lio 10µg ja Thyro 50µg lukuunottamatta alun muutamien päivien säätelyä. Pääasiassa on mennyt oikein mukavasti, mutta nyt olen huomaanut sellaista vajaatoimintaa, joka on ja pysyy, eikä lähde pois (kuin varmaan annosnostolla, toivottavasti!). Nimittäin mua on alkanut tutusti masentaa sillä lailla mitä mun masennus oli alkuun, ennen kuin vuosien mittaan paheni, eli lähinnä niin, että murehdin ja mietin kaikkia ihan turhia ihme juttuja ja mokia, joita olen tehnyt. Samoin mieliala on sellainen alakuloinen ja onneton.

Aikoinaan käydessäni terapiassa terapeuttini sanoi, että tällainen vatvominen on masentuneelle tyypillistä, ja hänen mielestään se johtui siitä, että masentuneena normaalit mielen puolustusmekanismit eivät toimi. Eli asiat, joita “terve” ihminen ei kauaa märehtisi, tuntuvat masentuneesta siltä, ettei niistä pääse yli. Itselläni oli erityisesti taipumusta tähän.
Mutta ajattelin silloin keskellä masennustani, että se johtuu puhtaasti kokemuksistani, eikä mikään aivokemia ole voinut niitä surun, menetyksen ym. tunteita aiheuttaa. Suorastaan pidin loukkaavana ja hölmönä ajatusta, että masennus olisi seurausta jostain kemiallisesta häiriöstä.
Kuitenkin tänä päivänä ajattelen niin, että toki suru ja masennus olivat aitoja, enkä niitä vähättele, mutta olisinko mahdollisesti suhtautunut kokemuksiini jotenkin toisin, jos kilpirauhashormoneja olisi ollut riittävästi?

Tuli tämä mieleeni mun viime päivien olosta. Nyt kuitenkin tunnistan tämän “oireeksi”, koska se tuli niin tyhjästä, mitään selittävää syytä sille ei ole, paitsi johdan sen tähän uuteen lääkitykseen. En ole siis sen puoleen huolissani ja jaksan oloni kanssa kyllä, mutta ei tämä nyt suoraan sanottuna kivaakaan ole. Erikoista tässä vajaalla olossa on se, että uneni on edelleen silti parempaa, vaikka sen huonous oli minulle aiemmin vajaatoiminnan oire ja mielestäni olen edelleen pikkuisen viitsivämpi kuin ennen. Pikkuisen, mutta kuitenkin. Siitä haluaisin pitää kiinni hampaat irvessä; lisää virtaa tänne, kiitos!

Sain soittoajan lääkärilleni ensi viikolle, toivottavasti hän osaisi neuvoa mitä minun nyt kannattaisi tehdä, nostaa Thyroxinia, nostaa Lioa vai nostaa molempia, eikä vaan sanoisi, ettei tuo lääkityksestä johdu.

Kaipaan siis tosiaankin annosnostoa, mutta en tee sitä nyt omin päin, koska tämänkin olon sietää. Haluan kuulla, mitä lääkäri sanoo, koska hänellä on tästä hoidosta enemmän kokemusta kuin minulla. Mutta minähän se kuitenkin omassa kropassani olen, joten minulla on olemassa omakin mielipide asiaan, mutta luotan, että lääkäri tietää paremmin, minkälaisella yhdistelmällä edetä, jos hänkin on sitä mieltä, että nostetaan.

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , , , , | 13 Comments

Liothyronin – tilannepäivitys :)

Olen syönyt nyt vähän vajaat kaksi viikkoa Liothyroninia ja olen voinut oikein hyvin. Ihan käsittämätöntä, jos tällä saisin mun olon ihan kuntoon! Nimittäin silloin kun Thyroxin rupesi auttamaan minua, en uskonut, että se voisi enää siitä paremmaksi muuttua ainakaan millään lääkkeellä.

Annostuksesta semmoista, että olen nyt jäänyt tähän lääkärin suosittelemaan 50µg Thyroxinia ja 10µg Lioa. Minulle ei ole vajaatoiminnan oireita tällä määrällä. Aina annoslasku Thyroxinilla ei ole hyvä asia Lion aloituksen ohessa, mutta minulle se passasi. Mietin, että johtuisiko oma tilanteeni siitä, että Thyroxin-annokseni oli tapissa. Se oli siis ennen Lioa 137,5µg ja jo 150µg:n kokeileminen toi selvästi pientä liikatoiminnan tunnetta (eikä auttanut mielialaan tms). Lääkäri arvioi, että en tarvitse Thyroxinia niin paljon Lion kanssa, koska osa annoksestani on koittanut vain puskea T3-arvoa ylös ja nyt kun Lio suoraan auttaa siihen, niin kilpirauhashormonien yhteistarve on pienempi.

Mutta sitten siihen jaksamiseen ja muuhun “hyvään”. Seuraavaa olen huomannut olon edistymisessä Liolla:
-Olen oikeasti jaksavaisempi ja viitseliäämpi. Asiat eivät tunnu pikku vuoren korkuisilta, vaan tartun niihin helpommin ja jopa “siinä sivussa”. Lähinnä kotimme epäjärjestys on ollut sellainen asia, johon en saanut ennen otetta. Nyt korjaan omia ja lasten jälkiä, kuten olen jo pitkään halunnut tehdä, mutta siitä ei ole vain tullut mitään.
-Ihan kuin näkisinkin paremmin Facebook smileys Tiedän, että näön heikkeneminen on yksi vajisoire, mutta eihän minulla pitänyt olla näössä mitään! Kyllähän minulla on kohdillaan olevat miinus-lasit, mutta tämä koskee eri asiaa. Näyttää ihan siltä kuin ohut kalvo olisi pyyhkäisty silmieni edestä ja kaikki näyttää vähän kirkkaammalta ja värikkäämmältä Skype Emoticons Onhan nyt tietenkin kevät ja aurinkokin valaisee enemmän, mutta en ole kylllä aikaisemmin tällaista havainnut keväisin. Pikemminkin kirkkaus on pistänyt silmät sirriin eikä mitään parantunutta visiota ole ollut!
-Uni, se uni! Mä oikeasti nukun paremmin nyt. Jos käyn illalla aikaisin nukkumaan, niin saan unen ja seuraavana iltana keho “muistaa”, että tämä tyyppi haluaa ajoissa nukkumaan ja väsymys saapuu entistä varmemmin. Kuitenkaan sitä ei voi verrata vajis-väsymykseen, joka on enempi “koomaa”. Kyllä mä pystyn yhä valvomaankin, vaikka en aina haluaisi, mutta koneelle meno koukuttaa petollisesti!

Mutta silloin kun aloitin Thyroxinin, niin osa oireista parani aluksi ja hyöty vaimeni myöhemmin. Siksi olen kyllä vielä skeptinen näiden tulosten pysyvyydestä. Mutta selvää paranemista verrattuna pelkkään Thyroxiniin on kuitenkin tapahtunut, eli sinänsä Lion ottaminen kokeiluun oli oikea ratkaisu. En osaa sanoa miksi hyödyt vaimenevat, mutta se saattaa liittyä kehomme adaptoitumiseen, eli tottumiseen. Mutta jos edes vähän jään plussan puolelle pelkkään thyroxiniin verrattuna, niin sittenhän tämä kyllä kannattaa. Ja uskon kyllä siihen, että tulen jäämään plussalle :)

Ai niin, pitihän mun vielä kertoa, että viikon kohdilla töissä oli välillä sellaista hidastelua ajatuksenjuoksussa, aivan kuin aikoinaan Thyroxininkin alkuvaiheen nostoissa. Samoin muutaman päivän olin väsyneempi kuin tavallisesti, kuten Thyroxininkin kanssa aikanaan, mutta minusta se oli sellaista voimienkeruu-levontarvetta, ei voimien puutteen tuomaa.

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , , , , , , , | 7 Comments

Liothyronin – aloitus

Aloitin Liothyroniinin 6 päivää sitten. Ensimmäiset 2 päivää otin sitä vain 1/4 tablettia (5 µg) ja tyroksiinia sen kaveriksi noin 100-125µg. Kolmantena päivänä otin lääkärin ajatuksen mukaisesti 10µg Lioa ja 50µg Thyroxinia. Sen jälkeen olen ottanut 10µg Lioa päivässä ja Thyroxin on vaihdellut edes-takaisin 50 ja 75µg:n välillä. En osaa päättää, kumpaa pelätä, vajaa- vai liikatoimintaa :)
Kumpaakaan ei ole vielä näkynyt, so far so good. Otan Thyroxinin aamulla ja Lion alkuillasta. Luin nimittäin kilpirauhas.infosta, että monien uniongelmat olivat jääneet historiaan T3-lääkkeellä, joko Liolla tai Armourilla. (Miten en ollut tätä aikaisemmin lukenutkaan?!) Ja nimenomaan niin, että Liothyronin otettiin illalla. Aamulla otettuna Lion vaikutus ei ikään kuin ulottuisi enää aamuyöhön.

Vajaan viikon Lioa syötyäni oloni on oikein hyvä! Saan nukuttua ja mentyä nukkumaan paremmin; jos tämä kehitys jatkuu olen löytänyt todellisen kultakimpaleen!
Aiemmin iltani ovat menneet joko näin: lapset pitää saada nukkumaan, iltatoimien aikana äiti on ihan koomassa ja hädin tuskin jaksaa auttaa lapsia, pikemminkin voisi itse nukahtaa heti. Tai sitten näin: äiti saa lapset nukkumaan ja valvoo itse kahteen, koska ei nukuta yhtään ja nyt on oma aikaa!
Tilanne nyt: iltatoimissa olen vähän väsynyt, mutta täysin toimintakykyinen. Valvon vielä jonkin aikaa lasten nukahdettua, mutta sitten menen nukkumaan.
Tyroksiinin kanssa minulla oli kummallinen tilanne, pystyin nukkumaan useinakin öinä 6-7 tuntia yössä ja jaksoin hyvin. Kyllä sen huomasi, että ei ollut nukkunut, mutta ei se toimintakykyä vienyt. Se oli mukavaa, että jaksoi, mutta ei välttämättä pitkän päälle kovin terveellistä, (varsinkin kun tunsin, etten ollut riittävästi levännyt kuitenkaan). Lion kanssa valvominen taas kostautuu; 7 tunnin yöunet ja olen seuraavana päivänä terveellä tavalla väsynyt. Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, katsotaan nyt jatkuuko moinen hyvä kehitys, vai palaanko vielä lähtöruutuun.

Jos Lio jatkaa toimimista näin kuten nytkin, niin haloo! minusta sitä (T3:a) pitäisi tutkia unihäiriöiden hoidossa. Ja kaikkein mieluiten tietenkin sitä, että mikä aiheuttaa T3-vajetta. Onko se jodin vähyys? Aloin miettiä sitä luettuani yhtä toista blogia. Luonnollisesti . Aika hurjaa, jos pysyisimmekin terveempinä syömällä jodia milligrammoissa, kun saanti on nyt mikrogrammoja. Mutta jos jotain tämä kilpirauhasasia on minulle opettanut on että kaikkea mitä nykylääketiede ja virallinen linja pitää humpuukina, ei voi automaattisesti luokitella sellaiseksi. Nimittäin sitähän tämän minun hoitonikin pitäisi olla, täyttä humpuukia! 8)

Yleisoloni on ihan normaali, ihan kuin pientä kehitystä olisi tapahtunut, jota on vaikeaa nimetä mikä se on. Aloitekyvystä en vielä sano mitään, katsotaan nyt vähän pitempi jakso.

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , | 10 Comments

Käyntini lääkärillä 03/2012

Kävin tässä myös seurantakäynnillä lääkärillä. Matkustin edes-takaisin junalla Helsinkiin – ja tällä kertaa sain sen kahvila – ikkunaostospäivänkin :)

Minulla ei ollut ihmeempiä odotuksia tämänkertaisesta käynnistä, lähinnä ajattelin, että toteaisimme, että joo, ihan hyvin voin, arvot ovat ihan hyvät – seurataan oloa. En mitenkään osannut odottaa, että vastaanotolla odottaisi yllätys.

Lääkäri luonnollisesti kysyi, kuinka olen voinut ja kerroin hänelle, että ihan hyvin, paljon paremmin kuin ennen tyroksiini-hoitoa. Annoksestani, 137,5µg hän oli sitä mieltä, että se oli yläkantihko ja hän tsekkasi muutamilla testeillä, etten ole liikatoiminnalla. Sanoin tunnistavani oireet kyllä ja silloin vähentäväni lääkitystä. Sanoin myös, että minulla liikatoiminnasta kielivät mm. pahoinvointi, ihokuumotus, levottomuus ja olen nyt ennemminkin laskemassa annosta, näin kesää kohti kun mennään.
Kerroin myös, että olin ennen labraan menoa muuttanut annokseni aamusta iltaan uniongelmien takia ja että sen jälkeen painuin mielestäni vajaalle oireina mm. kärttyisyys, väsymys ja hiustenlähtö.
Lääkäri sanoi, että myös uupumus ja hiustenlähtö voivat olla liikatoiminnanoireita, vaikka ne muistuttavatkin vajaatoimintaa. Ja hän pelkäsi, että potilas silloin vain nostaa annosta. Mjaa, not me?
Kysyin myös häneltä, kumpi muuttuu annosmuutoksen jälkeen nopeammin, T4 vai T3. Lääkäri sanoi, kuten funktionaalinen lääkäri, jolla kävin, että ei osaa sanoa. Tutkimusta ei oikein ole. No, eipä ollut yllätys. Kysyin myös syitä T3:n erilaisille puoliintumisajoille. Jos ymmärsin oikein, syy on se, että tabletista saatava ja elimistön tuottama T3 käyttäytyisivät hieman eri tavoin, niin että elimistössä soluissa muunnettu/tuotettu T3 poistuu elimistöstä nopeammin. Googlettamallakaan ei sen parempaa selkoa tuohon ainakaan tahdo saada!
Mainitsin myös käyneeni Antioksidanttiklinikalla ja että minulla on univaikeuksiin 5-HTP. Näihin lääkäri ei sanonut mitään. Sitten katsoimme arvot. Hänestä se, että TSH oli mittaamattomissa ei ollut mitenkään outo asia ja T4V:nkin hän hyväksyi siellä missä se oli (20.6, yläraja 21). Sen sijaan T3V:stä hän oli hiukan sitä mieltä, että suhteessa T4V:hen se ei ollut niin hyvä. Tämä saattaisi kuulemma viitata siihen, että minulla T4 –> T3 -muunto tapahtuu liian hitaasti eli siis heikosti.

Hän nimenomaan käytti tätä termiä: liian hidas muunto ja sanoi, että se kyllä muuntuu, mutta hitaasti.
Asiaa T4:stä ja T3:sta: Kilpirauhanen erittää pääasiassa eli n. 80% T4-hormonia ja vain n. 20% T3-hormonia valmiina (T2:a ja T1:ä sekä kalsitoniinia se erittää hyvin vähän). Kuitenkin kehomme toiminnoissa tärkeämpi on T3-hormoni, ja sitä saadaan, kun T4 muuntuu dejodaation (de = poisto) avulla soluissamme T3:ksi. T4:n eli tetrajodityroniinin eli tuttavallisemmin tyroksiinin rakenteessa on 4 jodimolekyyliä ja muunnossa yksi poistetaan, eli syntyy T3, trijodityroniini, jolla on rakenteessaan 3 jodimolekyyliä.

Osa ihmisistä on hitaita muuntajia ja terveellä ihmisellä kilpirauhanen Lääkärin mukaan kompensoi tämän erittämällä T3:a enemmän kuin tuon 20%. Mutta vajaatoimintaisen kilpirauhasen kompensaatiotoimet eivät sitten riitäkään. Tämä oli mielenkiintoista ja uutta tietoa minulle ja se osaltaan ehkä selittää sen, miksi minulla oli huono olo, mutta “hyvä-arvoiset” TSH ja T4V.

Mutta sitten tulee se yllätys. Lääkäri sanoi, että näyttää siltä, että olet tällainen hidas muuntaja ja sinulla on aika korkea tyroksiini- eli T4-annos arvoihin nähden. Näillä perusteilla sinulle voitaisiin kokeilla tyroksiinin rinnalle T3-lääkitystä, Liotyroniinia.
Kuulinko oikein? Siis oikeastiko? Sehän olisi mahtavaa! Tällaista en ollut osannut mitenkään odottaa. Olinko joskus ajatellut, että haluan lion? Kyllä. Olinko osannut odottaa, että ketään lääkäriä kiinnostaisi määrätä sitä minulle? En.
Hän alkoi kirjoittaa erityislupahakemusta. Sitten hän selitti, että 10µg lioa vastaa noin 50µg:aa tyroksiinia, joten hän halusi, että pudotan tyroksiinia oikein reippaasti sitten kun aloitan lion, eli 50µg:aan. Silloin annos olisi 50µg tyroksiinia ja 10µg lioa vastaten 100µg tyroksiinia.

Vähän ihmettelin, että täytyykö se painaa noin alas, mutta hän perusteli sitä niin, että Thyroxin-annokseni on ollut noin suuri, koska olen koittanut kompensoida sitä muuntumatonta T3:sta. Ja kun T3-apu tulee purkista, voi hyvin olla, että kokonaisannos voi olla pienempi. Joka tapauksessa hän menee lio-tyroksiini yhdistelmään sanojensa mukaan mieluummin vajaan kautta, kuin liikatoiminnan. Kai se on hänestä turvallisempaa Smiley Hän sanoi, että jos oikein pahasti painun vajaalle, voin nostaa tyroksiinin korkeintaan 75µg:aan, mutta pitää lion 10µg:ssa.

Sovimme soittoajan 4-6 viikon päähän siitä, kun olen aloittanut Thyroxin + Lio -yhdistelmän. Hän vannotti, että en saa nostaa ennen puhelinaikaani Thyroxinia yli sen 75µg:n. Lupasin sen. Enkä edes sormet ristissä, vaan nyt totellaan. :) Lion kanssa mennään aluelle, josta en tiedä yhtikäs mitään, ainakaan työni puolesta. En ole eläessäni toimittanut yhtäkään liotyroniinireseptiä (ikävä kyllä), eikä minulla ole sen yleisestä annostelusta mitään näppituntumaa.

Pois lähtiessäni olin vielä onnellisempi kuin edelliskerralla – jos mahdollista. Huonoina hetkinä olen nimittäin välillä ajatellut, että ehkä joidenkin ihmisten (vars. tavan lääkärien…) mielestä olen vain kuvitellut kaiken: koko kilpirauhashomman muka masennukseni syyksi ja paraneehan sitä nyt laiskantaudista kun syö vähän vitamiineja ja uskoo ihaniin T4-tabletteihinsa. Sillä minulla ei ole ollut diagnoosia vielä – mennessäni ensikertaa vastaanotolle hän antoi minulle tyroksiinia -jonka olin jo aloittanut ominpäin – kokeiluun. Minusta olo on parantunut sillä, mutta toisaalta olen käyttänyt myös seleeniä, kalaöljyjä, B-vitamiineja monien muiden lisäravinteiden lisäksi, you just name it. Olen kuitenkin itse kesästä 2011 alkaen uskonut, että minulla on kilpirauhasvaivaa, niin hyvin kaikki on siihen täsmännyt.

Olin ihan onneni kukkuloilla kun tulos oli se, että lääkäri haluaa hoitaa minua T3-lääkkeellä ilman, että itse johdatin häntä siihen mitenkään – kerrankin lääkäri näkee hoidon tarpeen!!! Smiley
Sainko vihdoinkin syyn ja selityksen vuosien “salaa” vajaallaoloon? Minulla oli oireita, koska T3-muunto ei toiminut, mutta se ei näkynyt arvoissani, koska kilpirauhanen tuotti kuitenkin kohtalaisesti T4:ää? Ja sitä kautta ei TSH:kaan nouse? Se kuulostaisi aivan loogiselta.
Erityislupahakemukseeni kirjoitettiin erityisluvallisen lääkkeen tarpeen perusteiksi: “Tavanomaiseen kilpirauhashormonilääkitykseen(tyroksiini) liittyvät annosteluongelmat. Mahdollinen solunsisäinen dejodaation häiriö”.

Se, mihin eniten toivoisin Lion auttavan on aloitekyky. Voi olla ettei se parane kuin opettelemalla, mutta muuttuminen olisi helpompaa, jos ja kun olisi virtaa. Mutta edes se ei huoleta minua nyt, vaan parasta oli, että tämä käynti antoi selityksen, miksi olen voinut niin kuin olen voinut ja se tieto on nyt minulle kaikkein tärkein asia.

Kuinkahan paljon saman tilanteen jakavia, hoidotta olevia kohtaloteovereitani mahtaakaan Suomessa ja maailmalla olla? Ainakin ihmisten oireilun – ja hoitamatta jättämisen – perusteella vaikka kuinka paljon.

Posted in Uncategorized | 20 Comments

Antioksidanttiklinikalla

Hypätäänpä sitten taas nykypäivään, eli katsaus reilun viikon taakse, jolloin pääsin lopultakin käymään lääkäri Päivi Mäkeläisen vastaanotolla Helsingin antioksidanttiklinikalla.
Olin hieman sitä ennen tavannut uudestaan myös ravitsemusterapeutin. Hän kehotti Päivin käyntiä varten täyttämään uudelleen sen lomakkeen, jossa arvioitiin oireita. Samoin kaikki muutkin paperit ravintoneuvontakäynniltä tuli ottaa mukaan. Hän kehotti minua mittaamaan aamulämpöni 2-3 aamuna ennen kuin nousisin ylös, koska sekin kertoisi omalta osaltaan olostani. Noloa kyllä muistin tehdä sen vain yhden kerran ennen käyntiäni, mutta kuumemittarini näytti 36,0! Olisin luullut, että se olisi näyttänyt vähän enemmän.

Ensimmäinen käynti Päivillä kestää aina 1,5 tuntia, eli aikaa on ruhtinaallisesti verrattuna tavallisiin terveyskeskuskäynteihin.
Olin hieman alkanut jopa empiä vastaanotolle menoa sitä edeltävinä viikkoina rahan takia, koska oloni ei todellakaan ollut enää “pää kainalossa” ja se kai on useimmiten tila, jossa Päivin luo mennään. Mutta koska olin nähnyt niin paljon vaivaa ajan saadakseni ja toisaalta koska olin utelias ko. hoitomuodolle (tarkistellaan hivenaineet jne.) ja halusin nähdä “tämänkin tien”, niin päätin että menen. Sitäpaitsi Armour kyllä kiinnostaa minua, joten laitetaan tämä nyt sitten alkuun, ajattelin.

Päivi oli noin puoli tuntia myöhässä (siihen kannattaa varautua), mutta minulla oli koko päivä aikaa, kun ei ollut työpäivä. Kerroin hänelle alkuun miksi olin tullut, eli syy on koko aikuisiän kestänyt masennus ja kesällä 2011 saatu taju, että se olikin kilpirauhanen ja sitä myöden olen nyt kiinnostunut tästä hoitomuodosta. Sain myös päivitellä järkytystäni hoidon puutteesta niin että joku ymmärsi sen. Minun oli uteliaisuuttani kysyttävä häneltä, miksi hän on alkanut hoitaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti eikä ole tavan lääkäri. Päivi kertoi (kuten jossain aiemminkin julkisuudessa) ennen lääkärinopintojaan opiskelleensa biokemiaa ja sitä kautta tajunnut solunsisäisten reaktioiden toimivuuden tärkeyden sairauksien synnyssä ja toisaalta hoidossa. Ja siitä sitten kiinnostui funktionaalisesta lääketieteestä ja niin edelleen. Hienoa!

Päivi tutki kuin perinteinen maalaislääkäri (ja tämä on kehu!), jollaisia näkee enää tv-sarjoissa; verenpaineet mittailtiin, hän katsoi lastan avulla suuhun ja piti sanoa “Aaaa–”, hän tunnusteli vatsan ja kuunteli sydämen ja keuhkot :) Verenpaineeni oli normaali, ehkä vähän alhaalla kuten aina, se kertoi, etten ollut ainakaan liikatoiminnalla. Nyt mitatuista kilpirauhasarvoistani Päivi sanoi, että TSH on kyllä alhaalla, sen tulisi mieluiten olla 1-2, mutta kiirehti korjaamaan, että se ei haittaa, jos olo on kumminkin hyvä. T4V:tä hän piti yläkantissa olevana, mutta taas sekään ei haitannut, “joillain sen kuuluu ollakin siellä”. Aamuisesta lämmöstäni hän sanoi, että hiukan viittaa vajaatoimintaan, mutta se ei ole varmaa. Oloni pohjalta sanoisin itse, että parannusta vielä tarvitsisin, vaikka tähänkin jo olen kovin tyytyväinen. Ehkä tuo asia kuitenkin kielii siitä, että kuinka sen itse tuntee, että ihan kaikki ei ole vielä just niin kuin pitää. Olo voisi olla “Ännu lite bättre”, sanoisi ehkä eräs taannoinen MM-jääkiekkovalmentaja ;)

Kysyin sitäkin, olikohan annosmuutoksellani 3 viikkoa ennen labraa vaikutusta T3V:n ja T4V:n hienoiseen epäsuhtaan. Päivi ei osannut sanoa, mutta hän tuntui ajattelevan, että ei. Hän sanoi, että hän ei ole törmännyt ko. kysymykseen, kun ohje aina on vaan, että 6 viikkoa ja sitten labraan. Mutta “jossain vaiheessa” voisimme kokeilla Armouria, jos haluaisin, ilmeisesti juuri sen takia, kun T3V-arvoni ei ollut suhteessa niin ylhäällä kuin T4.

Ennen kuin Päivi aloittaa Armourin, hän haluaa tarkistaa, ettei potilaalla vain ole lisämunuaisten uupumusta. Samoin hän tarkistuttaa varastoraudan, eli ferritiinin. Kokeet, varsinkin lisämunuaisten, ovat aika kalliit, mutta ne ovat sikäli tärkeät, että jos potilaalla on vajausta jommassa kummassa, niin Armour ei sovi, vaan aiheuttaa kummallisia sivuoireita ja olo menee vain huonommaksi. Ja tasapainon takaisin hakeminen voi olla työn ja tuskan takana. Lisämunuaisten uupumus selviää parhaiten ns. sylkitestillä, jossa otetaan yhden päivän (esim. sunnuntai) aikana 4 sylkinäytettä. Testipakkaus haetaan MDD-nimisestä firmasta (Kai sen voi saada postissakin kotiin?) ja kun testi on otettu, se lähetetään takaisin firmaan (palautuspakkaus tulee mukaan) ja he lähettävät sen sitten eteenpäin Englantiin asti tutkittavaksi. Tulos tulee noin kuukaudessa. Minulle Päivi ehdotti MDD-testipakettiin vielä virtsasta otettavaa T3-määritystä, koska se hänen mukaansa paremmin kertoo, mikä on tilanne solutasolla.

Sitten hän ehdotti minulle verikoetta, jossa mitattaisiin seuraavat asiat:
B12-vitamiini
B-HLA-Keli (keliakiageenin olemassaolo)
Kokoveren (ei seerumin) Seleeni
D-vitamiini (pyysin sen itse)
Ja tietysti yllä mainitsemani ferritiini eli varastoraudan määrä

Tuo keliakiageenin (onkohan taas oikea termi…) määritys liittyy siihen gluteenittomuusasiaan. Eli jos minulla on se, niin minulla on kohonnut alttius autoimmuunisairauksiin ylipäätään, ja siinä tapauksessa gluteeniton ruokavalio saattaisi olla apuna vähentämässä niiden puhkeamisen riskiä. Jos minulla taas ei ole sitä, niin sitten gluteenin karttaminen ei vaikuta autoimmuunisairauksien puhkeamiseen minussa. Ymmärsinköhän mä tämän oikein? Toivottavasti!

Ruokavalioasioihin Päivi ei kauheasti puuttunut, koska olin jo käynyt ravitsemusneuvojalla. Amalgaamipaikoista hän kehotti minua pohtimaan, josko ne joskus saneerattaisiin pois… Hän kertoi lyhyesti, miten se tulisi tehdä, eli suu pitää suojata niin ettei amalgaamia pääse nielemään ja siksi täytyy mennä asian osaavalle hammaslääkärille (hän antoi listan) ja tiettyä vitamiini- ja antioksidanttiohjelmaa tulee noudattaa kehon puhdistamisen tueksi jne. Koska ikävä kyllä amalgaamipaikkojen poiston yhteydessä elohopeaa aina jonkin verran enemmän irtoaa ja lähtee liikkeelle kuin silloin kun ne vain ovat suussa. Tämäkin on näitä asioita, että jos olisin kunnolla sairas ja oireet viittaisivat amalgaamiin, niin sitten varmaan miettisin tuota, mutta nyt se jäi kyllä mietintämyssyyn. Ehkä joskus!

Uniongelmaani Päivi ehdotti 5-HTP:tä tai melatoniinia. 5-HTP on metaboliassa aiempana, eli siitä syntyy melatoniinia. 5-HTP:tä saa ilman reseptiä, ja olinkin tilannut sitä 500mg:n kapseleina jo valmiiksi iHerbistä. Käyttämääni serotoniinin takaisinoton estäjää Cipralexia olen pudottanut ja lopettanut tässä jo pidemmän aikaa. On muuten siitä viheliäinen aine, että pidempään käytettynä sitä lopettaessa sen puute aiheuttaa ikäviä huimaustuikkauksia melkoisen sitkeästi… Niinpä olen käytännössä ollut jo varmaan 4 viikkoa ilman, mutta ottanut 1/4 murusen 10mg:n tabletista ehkä joka 3. päivä, ettei huimaustuntemukset kävisi liian ikäviksi… Nyt on kyllä mennyt jo noin 5 päivää putkeen ilman. Jee.
Ilman tyroksiinin antamaa uskoa siihen, etten ole masennuspotilas, en tiedä miten olisin päässyt Cipralexista ikinä eroon! Paljon helpommin olisin uskonut, että “ehkä mä vaan tarviin tätä, kun tulee noita huimaus-tuikkauksia”. Ja b***shit!

Kokeilin tuota 5-HTP:tä jo muutamina päivinä (se otetaan noin klo 18) ja se kyllä auttoi. Tosin seuraavana päivänä väsytti enemmän kuin tavallisesti, mutta se kuuluu ehkä aloitusvaiheeseen. Nähtyäni, että se tepsii jätin sen kuitenkin tauolle, koska mieluiten en käyttäisi mitään. Kerron sitten jos/kun olen kokeillut sitä vähän pidempään, että miten se toimii.

Päivin kanssa sovin, että menen noihin mainittuihin testeihin ja varaan seuranta-ajan toukokuulle.

Posted in Uncategorized | Tagged , , , | 5 Comments

Katse lautaselle osa 2.

Antioksidanttiklinikalla kun ollaan, niin toinen asia, joka kuului hoitoon oli potilaan oma lisäravinneohjelma. Eli käynnillä katsotaan, millaisista lisäravinteista kyseinen potilas hyötyisi paranemisensa tueksi ja millaisella annostuksella. Tätä olin odottanut, koska se viidakko on niin laaja ja halusin kaiken oleellisen mukaan, mutta en toisaalta syödä minulle turhia juttuja.

Olin tässä vaiheessa halukas kokeilemaan kuitenkin vähän kaikkea, mistä voisi olla vähänkään hyötyä. Välinpitämättömän syömiseni takia tuoreus ja ravinteikkuus olivat olleet lautasellani vuosia vähissä, joten halusin korjata sen mahdollisimman äkkiä, ja siksi halusin ottaa purkkiravinteet käyttöön, ainakin joksikin aikaa. Käynnilläni sovimme, että lisäravinne -settini olisi seuraavanlainen:

D-vitamiinia 50-75µg
C-vitamiinia pitkävaikutteisena tai acerolakirsikasta
Ubikinonia (Bio-Active Q10 Uniquinol 30mg)
Neurobion forte 1 tabl
Sinkkiä pikkolinaattimuodossa 22mg
Omega-3 rasvahappoja 1000-3000mg
Magnesiumsitraattia, tarvittaessa 200mg
Maitohappobakteereita, esim. Bioteekin 1-2 kaps

Sitten lisäksi
Solgarin Female Multiple, joka sisältää ihan huikean montaa ainetta
annoksella 3 tablettia päivässä

1 tabletti sisältää
Kalsium (karbonaatti, bisglysinaatti, sitraatti). 133 mg
Magnesium (oksidi, bisglysinaatti, sitraattI). 133 mg
C-vitamiinia (l-askorbiinihappo). 133mg
E-vitamiini (d-alfa-tokoferoli-sukkinaatti 133 ky). 89mg
Koliini (bitartraatti). 33mg
Inositoli. 33mg
B5-vitamiini (Ca-pantotenaatti ). 27mg
B3-vitamiini (nikotiiniamidi). 20mg
B1-vitamiini (tiamiinimononitraatti). 17mg
B6-vitamiini (pyridoksiini HCl). 17mg
B2-vitamiini (riboflaviini, riboflaviini-5-fosfaatti). 17mg
Sitrusbioflavonoidi sekoitus. 8mg
Rauta (bisglysinaatti. 6mg
Sinkki (bisglysinaatti). 5mg
Beta-karoteenia. 1,8mg
Muita karotenoideja. 5ug
Mangaani (bisglysinaatti) 700ug
Kupari (bisglysinaatti). 500ug
Foolihappo. 133ug
Biotiini. 100ug
Boori (natriumboraatti). 83ug
Seleeni (L-selenometioniini). 67ug
B12-vitamiini (syanokobalamiini). 67ug
Kromi (pikolinaatti). 67ug
Jodi (kaliumjodidi). 50ug
K-vitamiini (fytonadioni). 6,6ug
D2-vitamiini (ergokalsiferoli 133 ky). 3,3ug

Että siinäpä sitä on popsimista! Onneksi on iHerb! Siellä monet hivenaineet ja vitamiinit maksavat kolmasosan tai jopa viidesosan siitä mitä Suomessa. En ole ihan kaikkea sieltä hankkinut, mutta hivenaineita (minerals) ja osan vitamiineista kylläkin.

Miksi minä sitten mitäkin syön? No D- ja C-vitamiinit nyt ovat aika selkeitä, monet nuo muutkin. Ubikinoni laitettiin listalle, koska sen puute saattaa aiheuttaa väsymyksen ja uupumisen tunnetta. Siitä neuvoja suositteli ubikinoli-muotoa. Miksi? Kyseessä on periaatteessa sama asia, mutta vaikuttaakseen ubikinonin pitää muuntua ubikinoliksi. Ottamalla ubikinolia se on valmiiksi tehokkaassa muodossa, koska kaikilla (eräät sairaudet, iäkkäät) muunto ei suju ihan optimaalisella teholla. En tiedä, kuuluuko kilpirauhasen vajaatoiminta muuntoa haittaaviin sairauksiin, mutta solujen energiantuotannosta vastaava aine kuulosti hyvältä! 30mg ubikinolia vastaa noin 90mg:aa ubikinonia. (Uniquinol on Pharma Nodin kauppanimi ubikinolille.)

Ubikinoni on myös antioksidantti, ja se myötävaikuttaa solujen energiantuotantoon. Elimistömme (maksa) valmistaa sitä luonnostaan, mutta sen tuottaminen alkaa iän myötä hiipua. Lisäksi jotkut sairaudet vähentävät sen tuotantoa. Ubikinoni on myös kolesterolilääke statiineja syöville hyödyllinen, sillä statiinit vähentävät ubikinonin valmistusta.

Neurobion Forten olin ottanut B12-vitamiinin tähden repertuaariini omin päin ja sitä sain jatkaa. Kilpirauhaspalstalta olin lukenut kokemuksia, että B12 olisi auttanut sydämen muljahteluihin. En raaskinut kokeilla Betolvexia, pelkkää B12-vitamiinia, sen kalleuden vuoksi ja ostin siksi Neurobionin, jossa on vähemmän B12:a, mutta kuitenkin 200µg, sekä B1- ja B6-vitamiineja. Myöhemmin lääkäri Päivi Mäkeläinen suositteli, että en ottaisi B6-vitamiinia ihan niin paljon (200mg), joten lopetin sen ja aloitin (“toim. huom”: tai aloitan, kunhan löydän tilalle sopivan!) pelkkään B12-vitamiinivalmisteen. B6-vitamiinin (pyridoksiinin) liika-annostuksesta voi tulla neurologisia oireita. Kuurinluontoisesti voi ottaa Neurobionin määriä, mutta jatkuvaan käyttöön Päivi suositteli minulle 50mg.

Solgarin female multiplea tilasin verkkokaupasta ulkomailta, en kuitenkaan iHerbistä, sieltä sitä ei jostain syystä sillä hetkellä saanut. Söin niitä ehkä noin kuukauden, jonka jälkeen aloin epäillä siinä olevien inositolin ja/tai koliinin piristävän minua niin että yöuneni heikkeni. Unohdin tabletit nimittäin pari kertaa ja mielestäni nukuin silloin paremmin. Siihen kuitenkin saattoi olla monta muutakin syytä, ehkä female multiplen kokeilu vain osui vaiheeseen, jolloin uneni muutenkin hävisi (kuten olen valitellut), koska uniongelmat itse asiassa jatkuivat.
Female multiplen poisjättämisen jälkeen huolehdin seleenin omana pillerinään takaisin dosettiini, muuten jatkoin ilman muita muutoksia. Ja tämä käynti oli siis syyskuussa 2011. Suunnilleen samalla annostuksella menen edelleen. En ole ollut tänä talvena kertaakaan flunssassa, perheessä on muutama flunssa ollut, mutta ei mitään kierteitä. Lapset ja mies saavat kyllä D-vitamiinia enemmän kuin virallinen suositus sanoo… :) Mies tahtoo vähän unohdella ottaa omansa, eikä ole innostunut houkuttelusta huolimatta noista muista ;)

Posted in Uncategorized | Tagged , , , | 3 Comments